Việt Minh

Việt Minhin lippu.

Việt Minh tai Vietminh (vietnamiksi Việt Nam Ðộc Lập Ðồng Minh Hội, suom. "Vietnamin itsenäisyysliitto") oli Ho Tši Minhin vuonna 1941 perustama liike, joka tähtäsi Vietnamin vapauttamiseen Ranskan siirtomaaherruudesta. Vietnamin alue oli tuolloin osa Ranskan Indokiinana tunnettua siirtomaata. Việt Minh vastusti myös Japanin miehitystä (Japani oli vallannut alueen 1941). Việt Minhin taistelu johti Ranskan Indokiinan itsenäistymiseen.

Việt Minh sekoitetaan joskus Viet Nam Cach Mang Dong minh Hoi (lyh. Viet Cach) -nimiseen liikkeeseen, jonka perustivat Nguyễn Hải Thần ja Ho Ngoc Lam.

Liikkeen historia

Perustaminen

Việt Minh perustettiin Pac Bo -nimisessä paikassa Vietnamin pohjoisessa Cao Bằngin maakunnassa, vain kivenheiton päässä Kiinan rajasta. Siellä pidettiin 10.–19. toukokuuta 1941 Indokiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean kahdeksas täysistunto. Istuntoa johti mies, jonka sekä kokouksen osanottajat että kaikki vietnamilaiset ja myös Ranskan salainen poliisi tunsivat parhaiten nimeltä Nguyen Ai Quoc (Nguyen "Isänmaanystävä"). Oltuaan kolmekymmentä vuotta maanpaossa hän oli vasta äskettäin palannut takaisin Vietnamiin ja perustanut tukikohtansa syrjäiseen Pac Bohon, keskelle tiheää viidakkoa, piiloon siirtomaapoliisin katseilta. Nguyen Ai Quoc omaksui pian uuden peitenimen Ho Tši Minh (Ho "Hän, joka valaisee").

Tavoitteet

Ho Tši Minh oli vakuuttunut, että Vietnamin itsenäisyystaistelu oli nyt tullut uuteen, ratkaisevaan vaiheeseen. Maailmanvallankumouksen sijaan nyt täytyi keskittyä kansalliseen itsenäisyystaisteluun. Kommunistista ideologiaa ei haluttu erityisesti painottaa, koska monet itsenäisyyttä kannattavat vierastivat ajatusta kommunismista. Kaikki vietnamilaiset – ikään, sukupuoleen, uskontoon, poliittiseen näkemykseen tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta – pitäisi saada toimimaan yhdessä, jotta saavutettaisiin tärkein päämäärä eli itsenäinen Vietnam. Näiden ajatusten pohjalta päätettiin täysistunnon kuluessa perustaa uusi järjestö.

Taistelu Japania vastaan

Toisen maailmansodan aikana Japani valloitti Ranskan Indokiinan. Việt Minh taisteli sekä ranskalaisia että japanilaisia vastaan. Vastarinnassa Japania vastaan Việt Minhiä rahoittivat Yhdysvallat ja Kiina. Japanin antauduttua elokuussa 1945 Ho Tši Minhin johtama Việt Minh otti maan hallintaansa ja 2. syyskuuta perustettiin Vietnamin demokraattinen tasavalta. Kun Japani oli voitettu, Yhdysvallat vetivät tukensa pois Vietnamista.

Taistelu Ranskaa vastaan: Indokiinan sota

Ranskan joukot kuitenkin palasivat takaisin alueelle parin kuukauden kuluttua Vietnamin itsenäisyysjulistuksesta palauttaakseen siirtomaan hallintaansa. Sota USA:n taloudellisesti ja poliittisesti tukemaa Ranskaa vastaan jatkui lähes kymmenen vuotta ja se tunnetaan nimellä ensimmäinen Indokiinan sota.

Ranskalainen kenraali Jean-Etienne Valluy pakotti nopeasti Việt Minhin vetäytymään pääkaupungista Hanoista. Ranskalainen panssaroitu jalkaväki kulki Hanoin läpi käyden pieniä taisteluita eristettyjä Việt Minhin joukkoja vastaan. Vuonna 1947 ranskalaiset saartoivat Việt Minhin päämajan Viet Bacin. He onnistuivat lähes vangitsemaan Ho Tši Minhin, joka kuitenkin pakeni viime hetkellä.

Việt Minhin taistelu Ranskaa vastaan ei ollut tehokasta ennen vuotta 1949, jolloin Kiinan kommunistit saapuivat Vietnamin pohjoisrajalle ja tarjosivat Việt Minhin joukoille suojaisia tukikohtia ja raskaita aseita. Niiden avulla Việt Minh onnistui saamaan haltuunsa useita maaseutualueita, mutta tärkeimmät alueet jäivät yhä Ranskan hallintaan.

Ranskan hävittyä Điện Biên Phủn taistelun se päätti vetäytyä Indokiinasta. Geneven konferenssissa pidetyissä rauhanneuvotteluissa Vietnam jaettiin 17. leveyspiiriä pitkin Pohjois- ja Etelä-Vietnamiksi ajaksi ennen yhteisiä vaaleja vuonna 1956. 11. lokakuuta 1954 valta Pohjois-Vietnamissa siirtyi Việt Minhille ja Ho Tši Minhistä tehtiin kommunistisen valtion pääministeri. 1955 Etelä-Vietnamin monarkia lakkautettiin ja ensimmäiseksi presidentiksi nousi Ngô Đình Diệm.

Indokiinan sodasta Vietnamin sotaan

Vietnamin jako ei kuitenkaan jäänyt niin lyhyeksi kuin oli suunniteltu, sillä Yhdysvaltojen tukema Etelä-Vietnam ei suostunut järjestämään aiottuja vaaleja vuonna 1956, syynään Ho Tši Minhin epäluotettavuus. Pääsyynä oli kuitenkin pelko Vietnamin muuttumisesta kokonaan kommunistiseksi, sillä Việt Minhin suosio oli etelässäkin suuri.

Etelä-Vietnamin kommunistit ja Pohjois-Vietnamista lähetetyt joukot perustivat yhdessä Vietkongin, jota kutsutaan myös nimellä FNL eli Vietnamin kansallinen vapautusrintama. USA:n ja vapautusrintaman väliset konfliktit laajenivat lopulta Vietnamin sodaksi.