Saksanampiainen
| Saksanampiainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya[2] |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Yläheimo: | Ampiaismaiset Vespoidea |
| Heimo: | Ampiaiset Vespidae |
| Alaheimo: | Yhteiskunta-ampiaiset Vespinae |
| Suku: | Vespula |
| Laji: | germanica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Vespula germanica |
|
| Katso myös | |
Saksanampiainen (Vespula germanica) on laji ampiaisten heimossa ja Vespinae-alaheimossa. Se on monilla alueilla tunnettu vieraslaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksanampiainen on noin 13 millimetriä pitkä ja väritykseltään keltaisen ja mustankirjava. Ulkoisesti laji muistuttaa hyvin paljon yleisempää piha-ampiaista eli yleistä ampiaista (Vespula vulgaris), mutta lajit on helppo erottaa pään etuosan kuviosta, joka saksanampiaisella muodostuu kolmesta erillisestä mustasta pisteestä. Lisäksi verkkosilmän etuosaa kohti ulottuva kieleke on kokonaan keltainen.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkujaan Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta kotoisin oleva ampiaislaji, joka on ihmisen mukana levinnyt laajalti muun muassa Australiaan[3] ja Amerikkoihin.[4][5][6][7] Myös Suomessa saksanampiainen on tulokaslaji. Sen on todettu pesineen manner-Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2005, joskin lajin arvellaan eläneen vakituisesti Ahvenanmaalla jo tätä aikaisemmin.[6] Lajia tavataan toistaiseksi vasta Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta kesällä 2010 Aurajoen rannan ampiaispyydyksissä sitä oli jo ampiaisista toiseksi eniten.[8][9]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Täysikasvuiset ampiaiset elävät kukkien medellä, mutta saalistavat myös muita hyönteisiä, etenkin toukkiensa ravinnoksi. Muiden ampiaislajien tapaan vain kuningattaret talvehtivat muiden yksilöiden kuollessa viimeistään ensimmäisten syyspakkasten myötä.[6] Talvehtiakseen kuningatar jättää pesän ja hakeutuu johonkin paikkaan. Saksanampiainen on tunnettu kookkaista, pallomaisista pesistään.[7] On jopa sanottu, että pesanto on erikoinen, kuin tatti väärinpäin, ja aivan eri värinen kuin suomalaisilla ampiaisilla.[10] Alueilla, joilla talvi ei tuhoa yhdyskuntaa, pesää saatetaan asuttaa useita vuosia ja siihen saattaa kuulua useita kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tällaisen pesän häiritseminen voi olla koloniaa puolustavien yksilöiden suuren määrän vuoksi hengenvaarallista, mikä on luonut saksanampiaiselle maineen ”tappaja-ampiaisena”, vaikka itse ampiainen ei ole tavallista ampiaista vaarallisempi.[3][6][7] Pohjoisempana pesän halkaisija on 20–30 cm, ja tavalliseen yhdyskuntaan kuuluu noin 3 000 yksilöä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juho Paukkunen: Saksanampiainen – Vespula germanica Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ UniProt: Taxonomy 2002-2014. UniProt Consortium. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b http://museumvictoria.com.au/wasps/
- ↑ Shetlar, David J. ; Andon, Jennifer E. ; Bloetscher, Barb: Yellowjackets ohioline.osu.edu. The Ohio State University. (englanniksi)
- ↑ D’Adamo, Paola; Sackman, Paula; Corley, Juan C.: The potential distribution of German wasps (Vespula germanica) in Argentina (PDF) New Zealand Journal of Zoology. (englanniksi)
- ↑ a b c d Tulokaslaji Iltalehti. 5.9.2010. Viitattu 24.1.2014.
- ↑ a b c Csiro: The picnickers nightmare: European wasp csiro.au. 1.11.2008. Viitattu 24.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Ampiaisia valtavasti viime kesää enemmän, Helsingin Sanomat, 24.8.2010 sivu A 8.
- ↑ Saksanampiainen leviää Suomeen HS.fi. 5.9.2010. Viitattu 24.1.2014.
- ↑ http://www.inra.fr/hyppz/RAVAGEUR/6vesger.htm