Vesihämähäkki
| Vesihämähäkki | |
|---|---|
 Vasemmalla naaras ja oikealla koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Lahko: | Hämähäkit Araneae |
| Alalahko: | Aitohämähäkit Opisthothelae |
| Osalahko: | Araneomorphae |
| Yläheimo: | Dictynoidea |
| Heimo: | Cybaeidae |
| Suku: |
Argyroneta Latreille, 1804 |
| Laji: | aquatica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Argyroneta aquatica |
|
| Katso myös | |
Vesihämähäkki (Argyroneta aquatica) on Euroopassa ja Aasiassa esiintyvä isokokoinen hämähäkki, joka elää veden pinnan alla. Se on sukunsa Argyroneta ainoa laji ja samalla ainoa hämähäkki, joka on sopeutunut täysin elämään vedenpinnan alla.[2]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väriltään ruskea tai musta vesihämäkki voi olla jalkoineen jopa kaksi senttimetriä pitkä, ja vartalon osuus pituudesta on puolitoista senttimetriä. Kookkailla yksilöillä pelkkä ruumiskin voi olla 20 millimetriä pitkä. Etummaiset raajaparit ovat kaljut, mutta kahdessa takimmaisessa raajaparissa on pitkiä karvoja, joiden avulla nuoretkin vesihämähäkit on helppo tunnistaa. Eturuumiin selkäpuolella on mustien lyhyiden karvojen muodostama juova. Takaruumis on harmaan karvan peittämä.[3][4][5] Vesihämähäkki on yksi niistä harvoista hämähäkkilajeista, joilla koiras on naarasta suurempi.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesihämähäkkiä tavataan Länsi-Euroopasta ja Britteinsaarilta Pohjois-Aasian poikki Japaniin saakka.[4] Lajin elinympäristönä on vesikasvillisuus hitaasti virtaavassa tai seisovassa vedessä. Vesihämähäkki on paikoittainen, mutta esiintyessään usein runsaslukuinen.[3]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesihämähäkki syö, parittelee ja munii veden alla, mutta hengittää ilmaa kuten muutkin hämähäkit. Vesihämähäkit rakentavat vesikasvien joukkoon sukelluskelloa muistuttavan pesän eli kuplan, minne ne kuljettavat ilmaa takaruumiinsa ympärillä ja jaloissaan olevien pienten karvojen avulla. Ilmakupla saa lisäksi jatkuvaa täydennystä diffuusion avulla veteen liuenneen ja vesikasvien tuottaman hapen vapautuessa kuplaan. Ruokailu tapahtuu joko kuplassa tai kasvillisuudessa heti vedenpinnan yläpuolella.[3] Diffuusio riittää täyttämään hämähäkin hapentarpeen sen levätessä, mutta muutoin aktiivinen täydentäminen on tarpeen. Kokeellisesti on osoitettu, että hämähäkki tunnistaa kuplan ilmanlaadun ja täydentää sitä hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa.[7][8] Naaraan sukelluskello on suurempi kuin koiraalla, ja naaras täydentää sitä pinnalta useammin.[6] Toisinaan hämähäkki kerää ilmakuplan tyhjään kotilonkuoreen.[4]
Naaras munii 30–70 munaa. Poikaset elävät emonsa sukelluskellossa toiseen nahanluontiinsa asti, jolloin ne poistuvat sieltä ja aloittavat omien pesiensä rakentelun.[9] Päivisin vesihämähäkki oleskelee sukelluskellossaan ja pyydystää lähelle tulevia vesihyönteisiä. Vasta yön tullen vesihämähäkki lähtee aktiivisesti saalistamaan.
Hämähäkki talvehtii sukelluskellossaan veden alla.[3]
Vesihämähäkki on Suomen myrkyllisin luonnonvarainen hämähäkki.[10] Sen purema vastaa vaikutukseltaan ampiaisen pistoa.[11] Vesihämähäkki ei kuitenkaan pure ihmistä kovin herkästi.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pedro Cardoso: Argyroneta aquatica Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Leinonen, Matti et al.: Koulun biologia, sisävedet, s. 23. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12938-4
- ↑ a b c d Roberts, Michael J.: Spiders of Britain and North Europe, s. 238–239. Collins, 1996. ISBN 978-0-00-219981-0 (englanniksi)
- ↑ a b c Spinne des Jahres 2000 – Die Wasserspinne Argyroneta aquatica (Clerck 1757). Arages.de. 21.7.2007. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 11.2.2012. (saksaksi)
- ↑ Burnie, David: Matka eläinten maailmaan. (The Concise Animal Encyclopedia, 2000) Suomentanut Rekiaro, Ilkka. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29414-4
- ↑ a b Schütz, Dolores & Taborsky, Michael: Adaptations to an Aquatic Life May Be Responsible for the Reversed Sexual Size Dimorphism in the Water Spider, Argyroneta aquatica. Evolutionary Ecology Research, 2003, nro 5, s. 105–117. Universität Bern. (pdf) Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Knight, Kathryn: How the Water Spider Uses Its Diving Bell The Company of Biologists. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Seymour, Roger S. & Hetz, Stefan K.: The Diving Bell and the Spider: the Physical Gill of Argyroneta aquatica The Company of Biologists. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Water Spider. Buzzle. Arkistoitu 30.9.2011. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Myrkyllinen Cheiracanthium-hämähäkki löydetty uudelleen Ruotsista wibe.ath.cx/hyonteisuutiset. 2007. Hyönteisuutiset. Viitattu 5.4.2012.[vanhentunut linkki]
- ↑ Araknofobiasta araknofiliaan. 1996. Yliopistolehti. Arkistoitu 16.4.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaaro, Jani: Tutkimus: Vesihämähäkki kutoo itselleen kidukset. Helsingin Sanomat. 15.6.2011. Arkistoitu 17.6.2011.
- Summary for Argyroneta aquatica (Araneae) British Arachnological Society. (englanniksi)
- Water Spiders – Argyroneta aquatica UK Safari. (englanniksi)
- Water Spider – Argyroneta aquatica – Overview Encyclopedia of Life. (englanniksi)
- Argyroneta aquatica (Clerck, 1757) Interagency Taxonomic Information System. (englanniksi)
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
