Verho

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Verhot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kankaasta valmistettua ikkunaverhoa. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Sivuverhot, jotka on ripustettu verhotankoon verhorenkailla ja kiinnitetty keskikohdastaan verhotampilla seinään.

Verho on kangasta, jota ripustetaan yleensä ikkunan eteen estämään tai himmentämään valoa. Verhoja voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin, kuten suihkuverhona, näkösuojana, tilan jakamiseen, tai pelkästään esteettisistä syistä. Verho vaimentaa myös kaikua huoneistossa.

Ennen nykyaikaisen lämmitystekniikan ja moninkertaisten ikkunoiden käyttöönottoa verhoja käytettiin myös sisätilojen pitämiseksi lämpiminä. Kun itämaista ja Italiasta levisi muualle maailmaan taidokkaasti valmistettuja kankaita, verhoja alettiin käyttää myös koristeina.[1]

Päiväverho tai valoverho on ohutta, vaaleaa valoa läpäisevää kangasta, esimerkiksi voileeta. Sitä käytetään esimerkiksi alimman kerroksen kadunvarsi-ikkunoissa, jolloin päivänvalo pääsee huoneeseen, mutta ulkoa ei silti näe ikkunan läpi sisään. Kappa on matala ja leveä verho, joka peittää verhotangon ja ikkunan yläreunan. Salusiini tai puoliverho on ikkunanpuitteisiin kiinnitetyn tangon tai langan varaan ripustettu verho, joka peittää vain ikkunan alaosan. Rullaverho on kiinnitetty ikkunan yläpuolelle rullalle ja vedetään narulla alas auki. Sälekaihdin on ikkunaan yleensä kiinteästi asennettava verho, joka on valmistettu langoilla toisiinsa yhdistetyistä puu- tai metallisäleistä. Paneeliverho on suora ja sileä kangas, joka kiinnitetään ikkunanpuitteeseen tai kiskoon. Esirippu on verho, joka teatterissa peittää näyttämön ennen esityksen alkua.

Verhot ripustetaan esimerkiksi pujottamalla verhotanko verhoon ommeltuun pujotuskujaan, tai käyttämällä verhorenkaita, lenkkejä, nauhoja tai purjerenkaita. Verhot voi myös ripustaa vaijeriin, joka on pingotettu kattoon tai seinästä seinään. Verhotangon päissä on usein koristeelliset nupit, jotka estävät verhoa liukumasta tangoilta. Verhon keskiosan kohdalla pystysuunnassa voi olla verhotamppi, josta verho vedetään sivulle ja kiinnitetään seinään asennettuun verhopidikkeeseen.[2]

  • Fox Linton, Mary: Sisusta verhoilla. Suomentanut Vainikainen, Virpi. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2236-0
  1. Fox Linton 2001, s. 6.
  2. Fox Linton 2001, s. 111–117.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.