Peräjärvi (Laitila)
| Peräjärvi | |
|---|---|
| Valtiot |
 Suomi |
| Paikkakunta | Laitila |
| Koordinaatit | |
| Mittaustietoja | |
 Peräjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Peräjärvi on kuivatettu järvi Varsinais-Suomessa Laitilassa. Sen vieressä sijainnut Velhojärvi laskettiin samassa yhteydessä. Entiset järvet kuuluivat Sirppujoen vesistön kuivatetun Valkojärven alueeseen, joka on nykyään Pontoonojan valuma-aluetta. Järvet laskettiin 1800-luvulla osittain niityiksi ja peltomaaksi, mutta nykyään se on peltomaata ja osittain metsäistä suota. Järvien paikalla lukee nykykartoissa "Peräjärvi" ja "Velhojärvi".[1][2]
Nimityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855-1856 Kalmbergin kartastossa järvien niminä lukee "Peräjärvi" ja "Wähäperäjärvi"[3] ja järvet olivatkin erikokoiset. Pienempää järveä kutsuttiin samoihin aikoihin myös nimellä "Velhojärvi".[4]
Historiallinen maantieto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin 2000 vuotta sitten alue oli merenlahtea. Koko se peltoaukea, joka levittäytyy kuivatetun Valkojärven ympärillä Laitilasta länteen, oli saarien rikkomaa avovettä. Lahdelta johti kaksi kapeaa salmea ulos saaristoon. Peräjärven paikka löytyy tuon lahden pohjoispäässä olevasta lahdenpohjukasta. Noin 1500 vuotta sitten meri oli madaltunut niin paljon, että Velhonjärvi, Peräjärvi ja Valkojärvi olivat jo muodostuneet. Järvien välille jäi virtaamaan pienet ojat.[5]
Peräjärvi oli pari kilometriä pitkä ja alle kilometrin leveä. Sen eteläpää kapeni pitkäksi lahdeksi. Järven keskiosan itäpäässä sijaitsi pari taloa ja niiden pellot. Lähes koko järvien rannat olivat niittyinä. Järvi laski Valkojärveen. Lännessä sijainnut Velhojärvi on alle kilometrin leveä ja pitkä. Se puolestaan laski Peräjärveen. Myös Velhonjärven rannat olivat niittyä tai peltomaata.[3]
Järvenlaskun historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilanomistaja C.W. Rosendal teki vuonna 1853 useita samanaikaisia hakemuksia. Hän anoi lupaa kuivatuttaa Hangeranjärven, Hankerasuon ja Isosuon, Velhojärven, Peräjärven, Ruotjärven ja Valkojärven. Kaikissa näissä hakemuksissa vastausta sai odottaa vuoteen 1860.[6][4] Vuonna 1885 alkoi talollisen Gustaf Uusikartanon nimissä käynnistetystä Valkojärven järvenlaskuhankkeesta, jolla suuri järvi aiottiin kuivattaa lopullisesti, ja siihen saatiin lupa vuonna 1892.[7] Peräjärven vedenpinnan lasku riippui siitä, saataisiinko Valkojärven pinta ensin alas. Järvien kuivattamiseksi perustettiin 1890-luvun alussa järvenkuivatusyhtiö, johon saatiin liittymään 137 osakasta, sillä suuri yhteinen hanke vaati paljon osallistujia.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 24.3.2015.
- ↑ Peräjärvi ja Velhojärvi, Laitila (Kansalaisen karttapaikka) Helsinki: Maanmittaushallitus. Viitattu 24.3.2015.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56
- ↑ a b Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Laitila - Lemu (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 150-153. Vammala: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4
- ↑ Turun maakunta-arkiston hakemistosta (Arkistoitu – Internet Archive): Kustavi - Laitila (Arkistoitu – Internet Archive), Turun ja Porin lääninkanslian vesiasioiden hakemisto
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 258. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 67. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
