Marian kirkko (Hamina)
| Marian kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Hamina |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Haminan seurakunta |
| Rakentamisvuosi | noin 1430–1470 |
| Materiaali | harmaakivi |
| Istumapaikkoja | 550 |
 |
|
Marian kirkko (aiemmin Vehkalahden kirkko) on alun perin keskiaikainen kivikirkko Haminassa. Kirkon nykyinen ulkoasu on Carl Ludvig Engelin suunnittelema vuodelta 1828. Kirkko oli aikaisemmin nimetty seurakuntansa mukaisesti, mutta Vehkalahden ja Haminan seurakuntien yhdistyessä nimeksi tuli Marian kirkko. Se on nykyisen Haminan seurakunnan pääkirkko, mutta seurakunta käyttää aktiivisesti myös Johanneksen kirkkoa. Kirkossa on istumapaikkoja 550 hengelle ja se on koko Kymenlaakson vanhin rakennus.[1][2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vehkalahden kirkkojen historia ulottuu 1300-luvulle; ensimmäinen maininta kirkosta löytyy Viipurin linnanisännän kirjeestä, joka on päivätty 2. helmikuuta 1396. Nykyisen kivikirkon kohdalla oli todennäköisesti yksi tai kaksi puukirkkosukupolvea ennen kivikirkon rakentamista, joka tapahtui arviolta vuosien 1430 ja 1470 välisenä aikana.[4] Kirkon suunnittelijana pidetään samaa Pernajan mestaria joka suunnitteli muun muassa Pyhtään, Pernajan ja Sipoon kirkot ja Porvoon tuomiokirkon.[5][6]
Sijainnistaan johtuen kirkko joutui 1500-luvulla kahdesti sotien aikana ryöstön ja polton kohteeksi, jolloin kirkon seinä- ja kattomaalaukset tuhoutuivat ja muutkin aarteet hävisivät. Myöhemmin, kun kirkon viereen kohosi Haminan kaupunki, Marian kirkko palveli maaseudun lisäksi myös kaupungin suomalaisväestöä, ruotsinkielisellä väestöllä oli oma kirkkonsa.
Marian kirkko vaurioitui pahoin Haminan palossa vuonna 1821. Palon jälkeen kirkossa pidetyssä pitäjänkokouksessa todettiin että kirkon korjaus ja laajennus haluttiin suorittaa mahdollisimman pienin kustannuksin. Palossa vaurioitunut tiiliholvi oli purettava ja ajatuksena oli, että purkutöistä saaduilla tiilillä kirkkoa olisi voitu korottaa toista lehterikerrosta varten. Seurakunnan edustajat eivät kannattaneet tätä ehdotusta, vaan tahtoivat palauttaa kirkon paloa edeltäneeseen asuun. Edes kirkkoherra Johan Henrik Gustavsonin vakuuttelut eivät saaneet seurakuntalaisia muuttamaan mieltään. Tästä huolimatta Suomen senaatti tilasi Intendenttikonttorilta suunnitelmat kirkon laajentamiseksi, ja Carl Ludvig Engel laati korjaus- ja uudistussuunnitelmat. Kun uudistustyöt valmistuivat vuonna 1828, vanhat holvit oli purettu ja seiniä oli korotettu noin metrin verran. Katon harjaa oli madallettu ja lehterit olivat nyt aiemman ehdotuksen mukaisesti kahdessa kerroksessa. Lisäksi länsipäätyyn rakennettiin kellotorni. Aiemman holvauksen sijaan uusi välikatto oli toteutettu puisena tynnyriholvina.[7]
Tämän jälkeen kirkkoa remontoitiin vielä vuonna 1963 Veikko Leisténin suunnitelmien mukaisesti, jolloin muun muassa sisätilojen uunit poistettiin, alttaria uudistettiin ja ylimmät parvet poistettiin.[1][8]
Vuoden 2013 korjaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marian kirkkoa alettiin jälleen korjata vuoden 2013 alussa. Työn yhteydessä uusittiin sisäkatot, valaistus, alttarit, lattialämmitys ja kirkkotekstiilit. Seinät ja penkit maalattiin ja kirkon vanhat urut korvattiin uusilla[9] Paschen Kiel Orgelbaun rakentamilla. Ne edustavat soinniltaan ja rakenteeltaan ranskalaista sinfonis-romanttista tyyliä. Urut otetaan käyttöön 1. adventtisunnuntain messussa Marian urkuviikolla joulukuussa 2013. Muutostöissä pyrittiin palauttamaan kirkon ilmeeseen vanhaa kauneutta.[10]
Viimeinen jumalanpalvelus ennen remontin alkua pidettiin loppiaisena 6. tammikuuta 2013, ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön saman vuoden ensimmäisenä adventtina.[9][11]
Kirkon uudet tekstiilit on suunnitellut taiteilija Helena Vaari.[10]
Vehkalahden kirkkomuseo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon asehuoneen yläkerroksessa on pieni museohuone, jossa esitellään seurakunnan historiaan liittyvää esineistöä. Näyttelyesineistö on pääosin 1800-luvun alkupuolelta.[12]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Keskiaikainen vihkiristi kirkon itäpäädyssä -
Yleisnäkymä urkuparvelta -
Alttari -
Saarnastuoli -
Urut -
Kirkkomuseo, seinällä kopioita vanhoista sukuvaakunoista, jollaisia kirkossa on aiempina vuosisatoina ollut -
Eteinen tornin alaosassa
.JPG)
.jpg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Marian kirkon historia - Haminan seurakunta
- ↑ Kirkot ja hautausmaat - Hamina.fi - Kirkot ja hautausmaat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kotimaassa.fi
- ↑ Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 542. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9
- ↑ Markus Hiekkanen: Pernajan kirkonmäellä vuonna 1440 Evl.fi (Arkistoitu artikkeli)
- ↑ Marja Terttu Knapas (toim.): Vantaan Pyhän Laurin kirkko 500 vuotta. Tutkielmia kirkon historiasta. Vantaa: Vantaan seurakunnat, 1994. ISBN 952-90-5422-X
- ↑ Kolmen valtakunnan kirkko. Marian kirkko Haminassa. s. 117. Haminan seurakunta, 2013. ISBN 978-952-93-2990-8
- ↑ Reimari.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Haminan Marian kirkon remontti alkamassa alkuvuodesta, Yle Uutiset
- ↑ a b Tuuli Liekari: Kymenlaakson vanhin rakennus saa arvoisensa ulkoasun Ylen uutiset. 12.11.2013. Yleisradio. Viitattu 12.11.2013.
- ↑ Haminan seurakunta - Marian kirkko
- ↑ Kotka.fi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marian kirkko Wikimedia Commonsissa
