Vapautusliitto
Vapautusliitto (ven. Союз освобождения, Sojuz osvoboždenija) oli Venäjän tsaarinvaltaa vastustanut salainen yhteenliittymä, johon kuului useita aatelishenkilöitä kuten ruhtinaat Pjotr Dolgorukov, Dmitsi Šahovskoi ja Nikolai Lvov, tiedemiehiä kuten taloustieteilijä Pjotr Struve ja oikeustieteilijä Sergei Muromtsev sekä historioitsija ja myöhemmin perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtaja Pavel Miljukov. Järjestön puheenjohtajana toimi Ivan Petrunkevitš ja sihteerinä sosialistivallankumouksellisiin (SR) kuulunut semstvoissa vaikuttanut tilastotieteilijä Nikolai Annenski. Järjestö perustettiin vuonna 1903 Schaffhausenissa Sveitsissä. Se julkaisi Stuttgartissa ilmestynyttä lehteä Osvoboždenije (Освобождение, ’Vapautus’), jonka päätoimittajana oli Struve[1].
Järjestö toimi niin salaisena, ettei jäsenten tietoon saatettu edes johtajien nimiä. Järjestön vaatimuksena oli vallankumous, tsaarin luopuminen vallasta. Vaadittiin sekä ala- että ylähuoneen valitsemista yleisillä ja salaisilla vaaleilla yhtäläisen äänioikeuden perusteella. Lähinnä Pariisissa ilmapiiri oli sellainen, että vaatimuksia voitiin välittää lehdistölle lähinnä varakkaan Petruškevitšin ja ruhtinaiden ansiosta[1].
Järjestön vastustajista merkittävimmät olivat slavofiilinen sisäministeri Vjatšeslav von Plehwe sekä toisaalta sosiaalidemokraatti V. I. Lenin, jolle vaatimukset eivät riittäneet[1].
Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen monet vapautusliiton jäsenet ryhtyivät toimimaan poliittisessa perustuslaillisdemokraattisessa puolueessa ja muissa puolueissa, ja itse vapautusliiton toiminta kävi tarpeettomaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hedenström, Alfred von: Venäjän historia 1878-1918, s. 120. Suomentanut V. Malinen. Otava, 1922.
- ↑ K.A.Solovjov: СОЮ́З ОСВОБОЖДЕ́НИЯ Большая российская энциклопедия. 2004. Venäjän federaation kulttuuriministeriö. Arkistoitu 15.6.2022. Viitattu 20.3.2022. (venäjäksi)