Vallikynsimö
Vallikynsimö | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Brassicales |
Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
Suku: | Kynsimöt Draba |
Laji: | muralis |
Kaksiosainen nimi | |
Draba muralis |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Vallikynsimö eli vallikynsikkö (Draba muralis) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa tavattava ristikukkainen kasvi. Suomessa vallikynsimö on luokiteltu silmälläpidettäväksi[1], mutta aiemmin se on luonnonsuojeluasetuksessa määritelty uhanalaiseksi lajiksi.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallikynsimö kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Varsi on hoikka, haaraton tai haarova ja tähtikarvainen. Varren tyvellä on lehtiruusuke. Varren puoliväliin saakka vuorottain kasvavat lehdet ovat ruusukelehtiä pienempiä. Lehtiä kasvaa myös haarojen tyvillä. Lehdet ovat leveän herttamaisia, sepiviä ja hammaslaitaisia. Valkoiset kukat, jotka ovat halkaisijaltaan 2–4 mm, ovat kukintona latvassa melko pitkien perien päässä. Punertava kukkapohjus erottuu selvästi. Suomessa vallikynsimö kukkii touko-kesäkuussa. Kuihduttuaan kukat muuttuvat soikeiksi, sirottaviksi siemenkodiksi, liduiksi.[3]
Vallikynsimö muistuttaa suuresti samoilla kasvupaikoilla viihtyvää keltakynsimöä (Draba nemorosa).[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallikynsimöä tavataan lähes ainoastaan Euroopasta, jossa sen levinneisyysalue ulottuu etelässä Portugalista Bulgariaan, pohjoisessa Britteinsaarille, Fennoskandian eteläosiin ja Viroon. Yleisin laji on Etelä-Euroopassa. Euroopan ulkopuolella laji kasvaa harvinaisena Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa.[5] Suomessa vallikynsimö on harvinainen ja lajia tavataan satunnaisesti lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Lajista on havainto myös Keski-Pohjanmaan rannikolta.[6]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallikynsimö viihtyy paahteisilla kalliokedoilla ja hakamailla kalkkipitoisella alustalla, ja muureilla ja valleilla. Se hyötyy laidunnuksesta, joka pitää kasvupaikkoja avoimina. Se on harvinaistunut laidunnuksen loputtua.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laine, Unto: Keltakynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 137.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vallikynsimö – Draba muralis Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 28.8.2021.
- ↑ Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 23.8.2010.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 180.
- ↑ Laine 1997, s. 137.
- ↑ Den virtuella floran: Lunddrabba (Draba muralis) (ruotsiksi) Viitattu 23.8.2010.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Vallikynsimön levinneisyys Suomessa Viitattu 23.8.2010.