Valkojättiorava
| Valkojättiorava | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Suku: | Aasianjättioravat Ratufa |
| Laji: | affinis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ratufa affinis |
|
 Levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Valkojättiorava (Ratufa affinis) on aasianjättioravien sukuun kuuluva suurikokoinen jyrsijä. Lajin yksilöiden pituus vaihtelee 30:sta 35:een senttimetriin, kun hännän pituutta ei oteta huomioon. Useimmiten häntä on vartaloa pitempi, ja valkojättioravien kokonaispituus voikin olla häntä mukaan luettuna jopa 60 senttimetriä. Täysikasvuiset yksilöt painavat 1–1,5 kilogrammaa.[2] IUCN:n mukaan laji on silmälläpidettävä.[1] Valkojättioravasta on hyvin vähän tutkimustietoa.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia esiintyy Kaakkois-Aasiassa erityisesti Malesian niemimaalla ja sen läheisyydessä olevilla saarilla, kuten Borneossa.[1] Elinalueellaan niitä tavataan likimain kymmenen yksilöä neliökilometrillä.[2]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkojättioravat viettävät elämänsä pääosin puiden latvustoissa. Maantasolla ne ovat vain silloin, kun ne siirtyvät puuhun, johon ei ole latvuskerroksesta pääsyä, tai paetakseen saalistajia.
Valkojättioravan parittelusta tiedetään hyvin vähän, ja ainoat tutkimukset on tehty vankeudessa elävillä yksilöillä.[2] Lajilla on havaittu muun muassa selkeää pariutumiskäyttäytymistä, kuten tuoksumerkkejä ja jahtaamista. Naaras odottaa poikasiaan ilmeisesti kuukauden ajan. Sekä uros että naaras osallistuvat suurehkon pesän rakentamiseen metsän latvuskerrokseen. Pesät muistuttavat huomattavasti kotkien rakentamia pesiä. Valkojättioravat elävät pääasiassa yksikseen: ne ovat keskenään vuorovaikutuksessa vain pariutumiskauden aikana. Valkojättioravat ovat päiväeläimiä; ne liikkuvat päivisin ja palaavat ennen hämärän koittoa pesiinsä.
Vaaran uhatessa oravat nostavat karvansa pystyyn ja päästävät kovaa ääntä.[2] Valkojättioravilla on suuri variaatio erilaisia ääniä, joista suuren osan tarkoitusta ei toistaiseksi tunneta.
Valkojättioravien ravinto koostuu pääasiassa puustosta saatavasta ruoasta, kuten hedelmistä, oksista, lehdistä ja siemenistä. Toisinaan ne käyttävät ravinnokseen myös hyönteisiä. Ruokaillessaan, mikä tapahtuu yleensä oksalla istuen, ne antavat pitkän häntänsä roikkua maata kohti.
Uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metsänhakkuiden seurauksena lajin elinalue supistuu ja sitä myötä populaatioiden koko pienenee. Lisäksi valkojättioravat ovat monien ravintoketjujen osia. Niitä saalistavat muun muassa erilaiset kissat sekä myös ihminen. Koska valkojättioravat elävät pääosan elämästään puiden latvoissa, ovat suurin niitä uhkaava tekijä erilaiset petolinnut, kuten kotkat.
Alalajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkojättioravalla on kuvattu aikojen saatossa yhteensä jopa 37 alalajia, joista käytännössä on tunnistettu vain yhdeksän alalajia:
- R. a. affinis
- R. a. bancana
- R. a. baramensis
- R. a. bunguranensis
- R. a. cothurnata
- R. a. ephippium
- R. a. hypoleucos
- R. a. insignis
- R. a. polia
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Meijaard, E.: Ratufa affinis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jessica Branson, Leila Siciliano Martina: Ratufa affinis (pale giant squirrel) Animal Diversity Web. Viitattu 12.5.2020. (englanniksi)