Seepiansuomu
Seepiansuomu (aiemmin usein 'valaansuomu') on seepia-mustekalojen sisäinen tukiranka, selkäkilpi, joka vastaa anatomisesti muiden nilviäisten kuten kotiloiden ja simpukoiden ulkoista kuorta. Pääasiassa aragoniitti-kalkkia oleva, rakenteeltaan huokoinen mutta kova valaansuomu on valkoinen, pitkän soikea, reunoistaan ohut ja keskeltä paksumpi. Seepiat käyttävät kaasulokerorakenteista suomuaan kelluvuutensa ja uintisyvyytensä säätelyyn.
Näitä "valaskalan suomuja”[1] voi löytää valtamerten rannoille ajautuneina. Noin kahdeksan senttimetrin pituisia suomuja myydään nykyisin kalsiumin lähteeksi lemmikkieläimille kuten lemmikkilinnuille, kilpikonnille ja akaattikotiloille. Virallinen kauppanimi on os sepiae ('valaansuomu'), linnuille[2], mutta lemmikkieläinkaupat myyvät niitä myös seepiansuomu-nimellä.[3]
Aiemmin valaansuomuja on käytetty teollisesti jauhamalla niistä kiillotuspulveria, jota on käytetty muun muassa hammastahnan ja antasidien ainesosana. Niistä on myös kaiverrettu kultaseppien valumuotteja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Iso tietosanakirja (1931-1939): Mustekalat
- ↑ Luokka 31 > Eläinten ravintoaineet ja rehut > Os sepiae ('valaansuomu'), linnuille (Arkistoitu – Internet Archive) oami.europa.eu Office for Harmonization in the Internal Market
- ↑ Seepiansuomu n. 30 g akvaarioon.fi [kaupallinen]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seepiansuomu Wikimedia Commonsissa
