Värikallion kalliomaalaus

Värikallion kalliomaalaus
Värikallion maalauksia.
Sijainti
Värikallion kalliomaalaus
Koordinaatit	65.5143°N, 29.3025°E
Valtio	Suomi
Historia
Tyyppi	kalliomaalaus
Kaupunki	Suomussalmi
Aiheesta muualla
Värikallion kalliomaalaus Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Värikallion kalliomaalaus sijaitsee Suomussalmen Hossan kansallispuistossa Kainuussa. Kalliomaalaus on kuviomäärältään kolmanneksi suurin Suomessa ja se on ilmeisesti maalattu kivikaudella. Seutu on nykyään lähes asumatonta erämaata. Maalauksen löysivät Juha Rossi ja Leena Mäkelä vuonna 1977.

Sijainti

Värikallion kalliomaalaus sijaitsee Oulujoen vesistöalueen latvoilla olevan Somerjärven itäisimmän osan pohjoisella rannalla. Etäisyys Kuusamon rajalta on 700 metriä etelään. Maalauspinta on lounaaseen viettävässä kallion pystyseinämässä. Maalauksia on 10,5 metrin matkalla noin 0,2–2,5 metriä järvenpinnan yläpuolella. Pystykallio laskee suoraan veteen.

Maalauksiin pääsee tutustumaan ympäri vuoden Hossan kansallispuiston polkuverkostoon kuuluvia polkuja ja hiihtolatuja pitkin. Lihapyörteen pysäköintipaikalta johtaa maalauksille 3,5 ja 4,5 kilometrin pituiset opastetut polut. Paikalle pääsee myös meloen. Värikallion lähellä on hirsinen kota ja nuotiopaikka ja hieman kauempana laavu, jossa voi yöpyä. Maalauskallion eteen on rakennettu tähystyslava, jonne pääsee 80 metriä pitkää siltaa pitkin.

Ajoitus

Suomen kalliomaalauksien ikää on voitu arvioida maankohoamisesta johtuvan järvialtaan kallistumiseen perustuen. Värikalliolla vedenpinnan korkeus on kuitenkin pysynyt lähes samalla tasolla koko jääkauden jälkeisen ajan ja siksi tämä ajoitusmenetelmä ei sovi tähän kohteeseen. Suurin osa maamme kalliomaalauksista on kampakeraamiselta ajalta eli ajanjaksolta 5000–3200 eaa. Nuorimmat maalaukset saattavat ajoittua vuoden 2000 eaa. vaiheille tai myöhemmäksikin. Värikallion kalliomaalaukset ovat tyylinsä perusteella arvioitu tehdyn 1500–2500 eaa.

Maalaukset

Suomen kolmanneksi suurin kohde

Värikallion kalliomaalaus on Suomen kolmanneksi laajin kuvakenttä. Suurin kuvakenttä on Saraakallio I ja toiseksi suurin Astuvansalmi. Maalauskenttä on melko tiivis ja sen kuviot ovat pieniä. Värikalliolla on tunnistettu enimmillään 61 erillistä kuviota, joista suurin osa esittää ihmishahmoja ja hirvieläimiä. Osa kuvioista ei ole säilynyt ehjänä ja ne ovat jääneet tunnistamatta.

Kalliopinta

Kalliopinta on pystysuuntainen ja päättyy suoraan veteen. Alimmat kuviot ja punamaaliläikät ovat vain 20 senttimetriä vedenpinnasta, kun ylimmät ovat 2,5 metriä vedenpinnan yläpuolella. Kallion pinta on lohkeillut irti jättäen kaksi suurta ja pari pientä kallionkulmausta jäljelle. Kaksi suurinta kulmausta jakavat maalauskentän kolmeen osaan ja kolmanneksi suurin yhdessä vinon halkeaman kanssa jakaa keskimmäisen alueen kahteen osaan.

Vasemmanpuoleisin kallionkulmauksen vasemmalle puolelle jää pari metriä leveä pinta, joka on vaalean valuman peitossa ja jota voidaan kutsua osaksi A. Maalausalueen keskellä olevasta pienemmästä kulmauksesta jatkaa vinosti alaspäin kulkeva halkeama veteen saakka. Ne jakavat keskialueen osiin B ja C. Oikealla kallionkulmaus erottaa vielä osan D.

Vaalea kalliopinta, osa A

Vasemmassa reunassa kallion pintaa ala on valunut vaaleaa ainetta, joka on kuivunut siihen kiinni. Alueelle on maalattu kaksi kuvioryhmää. Vasemmassa ryhmässä on 3–4 tikku-ukkoa ja katkelmia muista kuvioista. Näiden oikealla puolella, jäkäläalueen toisella puolella on usean kuvion ryhmä. Ryhmään kuuluu neljä peuraa tai hirveä ja katkelma ihmishahmosta. Muut kuviot ovat säilyneet osittain. Kalliopinta jatkuu oikealle lohkeamaan asti runsaan jäkäläkasvuston peittämänä.

Halkeaman vasen puoli, osa B

Edellisen lohkeaman ja maalauskentän keskeltä halkaisevan vinon halkeaman väliin jää toinen maalausalue, jonka vasen osa on värjäytynyt vaaleaksi ja yläosa suttaantunut punaiseksi. Vaalean alueen reunassa on runsaslukuinen kuvioryhmä.

Ryhmästä erottuu selvästi seitsemän tikku-ukkomaisesti maalattua hirveä tai peuraa, kaksi ihmishahmoa, ja kolmiomainen kuvio, jossa on "silmänä" pieni pystyviiva. Kolmion yläpuolella on nousevassa järjestyksessä muun muassa konttaava peuraihminen, pitkävartaloinen mieshahmo, pyöreäselkäinen karhu, joka on suomalaisissa kalliomaalauksissa harvinaisuus, ylöskiipeävät hirvieläimet, oikealle katsova isopäinen hirvieläin ja vasemmalle katsova pienempi hirvieläin. Vasemmalle jäävät muut kuviot vaativat vielä tulkintaa.

Kuvioryhmän vaikutelmaksi on jäänyt nouseva trendi, sillä monet kuviot "kurkottelevat" ylöspäin. Samalla jää vaikutelma, että kuvioita tulisi lukea sarjakuvamaisesti alhaalta ylöspäin. On ehdotettu, että kuvaelma kertoo shamaanin muuttumisesta hirveksi tai peuraksi. Tämä tulkinta lähtenee kolmanneksi alimmaisesta kuviosta, jossa on sekä ihmiseltä että eläimeltä olevia piirteitä.

Alueen yläreunassa erottuu runsaan punavärin seasta vain katkelmia, joista voi tunnistaa ainakin ihmisen ylävartalon. Punavärialueiden alareunassa erottuu vielä joitakin kuvioita. Selkeimmin jäsentyy "kolmisarvinen" ja "kaksisilmäinen" pää. Sen alla on kaksi lyhytjalkaista eläintä, ehkä liskoja tai majavia. Aivan halkeaman alla, osan C kaksisarvisen ihmishahmon alla, vaikuttaa olevan ihmishahmo.

Halkeaman oikea puoli, osa C

Sarvipäinen tummaksi maalattu ihmishahmo sijaitsee aivan halkeaman yläpuolella osassa C.

Vinosti kuvakentän yli kulkevan halkeaman taitekohdasta nousee suoraan ylös punavärialue, jonka vasemmalla puolella on suurin osa osan C kuvioista. Selvästi erottuvat kaksi kolmiopäistä ihmishahmoa, joilla on leveät hartiat. Suuremman pituus on 50 senttimetriä. Niille on merkitty kaksi silmää ja toiselle myös nenää merkitsevä viiva. Hahmojen vasemmalla puolelle on maalattu kaksi hirvieläintä katseet oikealle. Näiden alla, aivan halkeaman yläpuolella, sijaitsee sarvipäinen ihmishahmo, joka on maalattu täyteisesti. Hahmolla on kyynärpäät hartioiden korkeudella ja kädet taitettuina ranteistaan sivulle.

Kolmiopäisten ihmishahmojen yläpuolella on monisakarainen kuvio, joka ei ole enää ehjä. Se muistuttaa rapua tai päätöntä ihmistä ylimääräisillä käsillä. Heti kuvion vieressä on täyteisesti maalattu päätön suuri hirvieläin. Rapukuvion oikealla puolella on ikään kuin sarvipäiset kasvot, jolle on maalattu silmät ja nenätäplä. Muut kuviot jäävät katkelmiksi.

Noin metrin edellisistä kuvioista alaspäin, pystysuoran punavärialueen alaosassa, halkeaman yläpuolelle, on vielä maalattu pitkä rengaspäinen ihmishahmo (joiden mielestä kolmiopäinen), jolla vartalossaan kolme ylimääräistä uloketta. kasvoihin on merkitty silmät ja nenä. Kädet levittäytyvät alaspäin. Joiden mielestä pää on kuitenkin kolmiopäinen. Osa C jatkuu kulmaukseen saakka sisältäen muutamia vaikeasti tulkittavia kuvioita, kuten esimerkiksi tikkumaisesti maalattu hirvi.

Tiiviin maalausalueen jälkeen oikealla on harvakseen muutamia kuvioita. Vähäkuvainen alue päättyy kalliokulmaukseen, jonka yläpuolella on muutamia kuvioita ja oikealla puolen jälleen peittävää punaista. Ylhäällä vasemmanpuoleisin maalaus sijoittuu rosoiselle kalliolle. Maalaus hahmottuu koukkupolviseksi ihmishahmoksi, jonka kädet on suunnattu alas. Pää on ilmeisesti rengasmainen. Vartalon yläosassa on viivoja, jotka muodostavat rinnat. Hahmo lienee siis naispuolinen. Ihmisen oikealla puolen kalliossa on viivakatkelmia, joista ei muodostu tunnistettavia kuvioita.

Oikeanpuoleinen kalliopinta, osa D

Viisijalkainen hirvi osassa D voidaan tulkita kahdeksi hirveksi, jotka on maalattu päällekkäin.

Kulmamaisen lohkeaman yläpuolella ja oikealla sivustalla löytyvät muutamat osan D kuviot. Yläpuolelle on maalattu ihmishahmo, jolla on rengasmainen pää, koukistuneet polvet ja alas taivutetut kädet. Käsien alle on vedetty viistot viivat, jotka voisivat olla rinnat. Kädessä on myös ylimääräinen vaakaveto, joka on kuin sauvan katkelma. Ihmishahmon läheltä löytyy sik-sak-kuvio ja pieni eläinhahmo.

Ihmishahmon korkeudella, mutta toista metriä oikealle, sijoittuu suurehko kampamainen kuvio. Sen voisi hahmottaa oikealle katsovaksi hirveksi, mutta jalkoja olisi silloin viisi. Toinen ratkaisu olisi ajatella kuviota kahdeksi päällekkäin maalatuksi tikkumaiseksi hirvieläimeksi. Hirviparin vasemmalla puolella voidaan hahmotta heikkona piirtyvä ihmishahmo, jonka pituus lienee 35 senttimetriä.

Loput osan D kuvioista sekoittuu keltapunaiseksi värjäytyneeseen kalliopintaan. Sen seasta voi hahmottaa kuvionkatkelmia, joiden tulkinta jää epävarmaksi. Sellaisia voivat olla koukkupolvinen mieshahmo ja hirvi. Ihmishahmon jalat ovat haarallaan ja niiden välissä näkyy punaista maalia.

Erityistä

Suomalaisissa kalliomaalauksissa esiintyy harvoin karhua esittäviä kuvioita. Sellaisia voidaan tunnistaa Värikalliolla ja Astuvansalmella. Liskoja saattaa olla Värikallion lisäksi myös Saraakalliolla. Värikalliolla hirvieläimet on maalattu tikkumaisesti ja niiden tyyli eroaa muista maalauskohteista. Niitä on arveltu myös peuroiksi.

Katso myös

• Julma Ölkky, joka sijaitsee noin 4 kilometrin päässä Kuusamon puolella, on Värikallion lähin kalliomaalaus.
• Kaksi Värikalliota suurempaa kalliomaalausta: Saraakallion kalliomaalaukset ja Astuvansalmen kalliomaalaukset

Lähteet

• Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0
• Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. (väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15) Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Muinaistaideyhdistys: Värikallio (Arkistoitu – Internet Archive)
• Luukkonen, Ismo: Värikallio
• Muinaisjäännösrekisteri: Värikallio Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 22.7.2013.

Aiheesta muualla

• Värikallio (Luontoon.fi)
• Käänneltävissä oleva panoraama Värikalliosta (Arkistoitu – Internet Archive) (matkallakainuussa.fi)
• Rock Art in Northern Europa (RANE): Esite (Arkistoitu – Internet Archive), valokuvia kalliokuvista ja taivaalta
• https://web.archive.org/web/20100819051307/http://www.ssfpa.se/pdf/2006/HelenaTaskinen-artikel.pdf