Nikamavälilevy

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Välilevy)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikamavälilevyjä sivusta katsottuna, etupuoli kuvan vasemmassa laidassa. (intervertebral fibrocartilage.
Lannearangan kaksi alinta välilevyä (nuolenkärkien kohdalla) edestä katsottuna, ristiluu (sacrum), suuri lannelihas (psoas majos muscle) ja lonkkavaltimoita (iliac artery).
Välilevyn poikkileikkaus vasemmalla kuvassa (intervertebral fibrocartilage).
Titaanista printattu välilevyimplantti kirurgin kädessä
Venytyksen (elongacion) ja kuormituksen (comprecion) vaikutus välilevyyn. Välilevyn takaosaan syntyy kumartuessa (fleksio) painetta, joka pusertaa välilevyn hyytelömäistä ydintä taaemmas.

Nikamavälilevy (lat. discus intervertebralis) sijaitsee luusta muodostuneiden selkänikamien välissä.

Ylä- ja alapuoliseen nikamaan kiinnittyneen välilevyn tehtävänä on estää nikamia liukumasta pois paikoiltaan. Joustavuutensa ansiosta välilevy mahdollistaa nikamien hallitun taipumisen ja kiertymisen. Välilevy vastaanottaa myös selkärankaan kohdistuvaa kuormitusta ja jakaa sitä suuremmalle alueelle.[1]

Isossa-Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että alaselkäkivusta kärsivien potilaiden lannerangan välilevyt olivat keskimäärin 11 millimetrin paksuisia[2]. Miesten välilevyt ovat huomattavasti suurempia kuin naisten[3].

Välilevy painuu päivän aikana kasaan madaltuen 0,3 - 1,7 mm kehon oman painon ja erilaisten asentojen yhteisvaikutuksesta[4][5][6]. Selkärangan kokonaispituus lyhenee tämän vuoksi arkirutiineja suoritettaessa keskimäärin noin 1,5 senttiä kahdeksan ensimmäisen valveillaolotunnin aikana. Etenkin pitkään jatkuva kuormitus lisää välilevyjen kasaan painumista ja suhteellinen painuminen on suurinta pienikokoisilla ihmisillä.[7] Ihminen painuu työpäivinä enemmän kasaan kuin vapaapäivinä. Myös henkinen stressi voi aiheuttaa välilevyjen kasaan painumista siihen littyvän lihasten aktivoitumisen vuoksi.[8]

Välilevyn solut saavat tarvitsemansa glukoosin, hapen ja muut ravinteet etupäässä nikamasta välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn verisuonten kautta[9]. Ravinnepitoinen kudosneste virtaa välilevyihin niihin kohdistuvan kuormituksen vähentyessä etenkin öisin, kun ranka on levossa. Vällilevy palautuu yön aikana siksi alkuperäiseen paksuuteensa. Vielä nopeammin välilevyjen nestepitoisuus palautuu makuulla ns. Fowlerin asennossa jalat yläviistoon tuettuina.[7][6] Toisten tutkimusten mukaan kahdeksan tunnin pituinen vaaka-tasossa lepääminen lisää ihmisen pituutta noin prosentilla. Kuormituksen puuttuminen avaruuslennoilla aiheuttaa astronauttien selkärangan pitenemisen viidellä sentillä, mutta rangan pituus palautui ennalleen maahan paluun jälkeen.[10]

Loput ravinteet kulkeutuvat välilevyyn sen sidekudossyisessä ulkokehässä olevien verisuonten kautta, joita pitkin välilevyyn kulkeutuu myös happea[9].

Kolmantena mahdollisena mekanismina on sellainen pumppaava kuormitus, jonka yhteydessä välilevy vuoroin paineistuu ja vuoroin vapautuu paineesta. Kuormituksen aikaisen puristuksen johdosta välilevystä puristuu ulos nestettä ja aineenvaihdunnan sivutuotteita. Kun paine vapautuu, levy imee itseensä nestettä ja ravinteita sitä ympäröivästä verisuonistosta[11][12][13]. Kaksituhattaluvulla tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, ettei lannerangan välilevyistä kuormitusvaiheessa poistuva neste välttämättä korvaudukaan uudella paineen hellittäessä. Tämä voi johtaa välilevyjen kuivumiseen, litistymiseen ja lannerangan toiminnan heikkenemiseen.[14]

Pitkäaikaisen staattisen kuormituksen aikaansaama paine puristaa välilevystä nestettä pois, jolloin se litistyy[13].

Välilevyn sisuksen nestepitoisuus vähenee ikääntymisen myötä, mikä voi johtaa rangan liikkuvuuden vähenemiseen. Kuivumista voi ehkäistä esimerkiksi kävelemällä, koska kävelyn aikaansaama liike pumppaa välilevyyn verta.[15] Tämä pumppumekanismi lisää myös välilevyn ravinteiden saantia ja kuona-aineiden poistoa[16]. Kävelyn on siksi ajateltu lievittävän kroonista selkäsärkyä, mutta tutkimusnäyttö ei tue kyseistä teoriaa[17].

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välilevyn rustoinen osa koostuu 15-20 kerroksesta[18]. Välilevyssä on joustava rakenne, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta[15]. Välilevyt osallistuvat myös nikamien välisen nivelen muodostukseen.

Kaularangan ja lannerangan välilevyt ovat kiilan muotoisia, mistä johtuen selkärangan ylä- ja alaosaan muodostuu neutraalissa asennossa seistessä lordoosiksi ja kyfoosiksi kutsutut notkot[19].

Nikamavälilevy jaetaan ulkokehään (annulus fibrosus) ja ulkokehän sisällä sijaitsevaan ytimeen eli nukleukseen (nucleus pulposus). Kummankin rakenne muistuttaa toistaan, mutta ulkokehällä on enemmän kerroksittain sijaitsevia sitkeitä kollageenisäikeitä. Molemmat sisältävät myös geelimäistä ainetta, joka koostuu vedestä ja proteoglykaaneista, mutta ydin sisältää sitä enemmän kuin ulkokehä. Välilevyn syyt kiinnittyvät sen ylä- ja alapuolella sijaitseviin luisen nikaman rustoisiin päätelevyihin[20], jotka luetaan toisinaan välilevyn rakenneosasiksi[21].

Rustoinen päätelevy ei ulotu välilevyn ulkoreunaan asti. Välilevyn ytimen nestepitoisuus on 66–86 % ja ytimen loppuosa koostuu suureksi osaksi kakkostyypin kollageenista ja proteoglykaaneista. Välilevyn ytimessä sijaitsee myös välilevyn rakenneaineita tuottavia soluja. Jokainen säiekerros kulkee eri suunnassa, mistä muodostuu vahva kudelma. Terveessä välilevyssä on hermoja ja verisuonia ainoastaan ulkokehän uloimmassa kolmanneksessa, mutta välilevyn tulehtuminen saa aikaan hermopäätteiden lisääntymistä ja kipuherkkyyttä lisääviä tulehdussytokiineja tuottavan granulaatiokudoksen kasvua.[21]

Pituussuuntaiset välilevyjen etupuolella kulkeva etummainen ja selkäydinkanavan sisällä kulkeva takimmainen pitkä nivelside estävät taipuneen selkärangan välilevyjä liukumasta eteen tai taaksepäin suhteessa nikamiin, mutta eivät tarjoa vastaavaa tukea kiertyneelle selkärangalle[22].

Nikamavälilevyt ohenevat mentäessä dorsaalisestiselvennä rintanikamista lannenikamiin. Kaulanikamien dorsaalipuoli on ohuempi kuin niiden ventraalipuoli. Nikamavälilevyt puuttuvat kallon ja atlaksen välistä sekä atlaksen ja axiksen välistä. Ristinikamien nikamavälilevyt osallistuvat ristiluun muodostukseen, jolloin ne ovat luutuneet ristinikamien väleihin. Nuoren eläimen nikamavälilevyissä on oma verisuonituksensa, josta se saa ravinteensa, mutta vanhemmiten verisuonet poistuvat ja nikamavälilevyn ravinteet tulevat diffuusiolla viereisistä kudoksista osmoosin avulla.

Välilevyn mekaaninen vaurioituminen esimerkiksi työnteon tai onnettomuuden seurauksena saattaa käynnistää kliinisiin oireisiin ja selkäkipuun johtavan välilevyn ennenaikaisen rappeutumisen[23], joka lisää esimerkiksi selkäydinkanavan ahtauman[24] ja nikamasiirtymän riskiä[25]. Tervekin välilevy saattaa vaurioitua ja pullistua esimerkiksi voimakkaan kuormituksen seurauksena. Välilevyn ikärappeuma, nikaman kehityshäiriö tai tapaturmainen vaurioituminen lisäävät välilevyn repeytymisen tai pullistumisen riskiä[26]. Välilevyn tuntohermot sijaitsevat sen uloimman kolmanneksen alueella[27].

Kun selkäranka taipuu esimerkiksi eteenpäin, terveen välilevyn etureuna puristuu kasaan, mikä aiheuttaa välilevyn sisällä olevan hyytelömäisen massan siirtymisen kohti välilevyn takaosaa.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Selkärangan rakenne ja tehtävä | Lastentalo.fi | Terveyskylä.fi www.terveyskyla.fi. Viitattu 4.11.2020.
  2. ↑ S. H. Zhou, I. D. McCarthy, A. H. McGregor, R. R. H. Coombs, S. P. F. Hughes: Geometrical dimensions of the lower lumbar vertebrae – analysis of data from digitised CT images. European Spine Journal, 2000-6, nro 9, s. 242–248. PubMed:10905444 doi:10.1007/s005860000140 ISSN 0940-6719 Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Ruoliang Tang, Celal Gungor, Richard F. Sesek, Kenneth Bo Foreman, Sean Gallagher, Gerard A. Davis: Morphometry of the lower lumbar intervertebral discs and endplates: comparative analyses of new MRI data with previous findings. European Spine Journal: Official Publication of the European Spine Society, the European Spinal Deformity Society, and the European Section of the Cervical Spine Research Society, 2016-12, nro 25, s. 4116–4131. PubMed:26873104 doi:10.1007/s00586-016-4405-8 ISSN 1432-0932 Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Alaselän vammamekanismit. Jaana Suni. UKK-instituutti. http://tule-liikunta.fi/wp-content/uploads/TULE-ABC-alaselan-vammamekanismit.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Ihmiskehon ihmeitä: Pituutesi vaihtelee! www.iltalehti.fi. Viitattu 15.12.2021.
  6. ↑ a b Why You're Taller in the Morning and Shorter At Night - Knowledge Stew knowledgestew.com. Arkistoitu 15.12.2021. Viitattu 15.12.2021. (englanti)
  7. ↑ a b LISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf
  8. ↑ Ivana Igic, Samuel Ryser, Achim Elfering: Does work stress make you shorter? An ambulatory field study of daily work stressors, job control, and spinal shrinkage. Journal of Occupational Health Psychology, 2013-10, nro 18, s. 469–480. PubMed:24099165 doi:10.1037/a0034256 ISSN 1939-1307 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ a b Niina Helenius, Koiran välilevysairaus ja akupunktio, Kirjallisuuskatsaus. Lisensiaatin tutkielma, Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kirurgian oppiaine. s. 1, 6–7. 2014.
  10. ↑ S. H. Snook, B. S. Webster, R. W. McGorry, M. T. Fogleman, K. B. McCann: The reduction of chronic nonspecific low back pain through the control of early morning lumbar flexion. A randomized controlled trial. Spine, 1.12.1998, 23. vsk, nro 23, s. 2601–2607. PubMed:9854759 doi:10.1097/00007632-199812010-00015 ISSN 0362-2436 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Christopher M. De Geer: Intervertebral Disk Nutrients and Transport Mechanisms in Relation to Disk Degeneration: A Narrative Literature Review. Journal of Chiropractic Medicine, 2018-6, nro 2, s. 97–105. PubMed:30166966 doi:10.1016/j.jcm.2017.11.006 ISSN 1556-3707 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Loisto Terveys: Modic-muutokset Loisto Terveys. Viitattu 1.11.2020.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ a b Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.4.2022.
  14. ↑ Bret Contreras, Brad Schoenfeld: To Crunch or Not to Crunch: An Evidence-Based Examination of Spinal Flexion Exercises, Their Potential Risks, and Their Applicability to Program Design. Strength & Conditioning Journal, 2011-08, 33. vsk, nro 4, s. 8–18. doi:10.1519/SSC.0b013e3182259d05 ISSN 1524-1602 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  15. ↑ a b Eeva-Helena Laurinsalo: Ehkäise iskias ja välilevyn pullistuma: näin hoidat selän välilevyjä Kotiliesi.fi. 16.04.2019. Viitattu 29.4.2020.
  16. ↑ LISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf
  17. ↑ Angelica E. Lang, Paul A. Hendrick, Lynne Clay, Prosanta Mondal, Catherine M. Trask, Brenna Bath: A randomized controlled trial investigating effects of an individualized pedometer driven walking program on chronic low back pain. BMC Musculoskeletal Disorders, 19.2.2021, 22. vsk, nro 1, s. 206. PubMed:33607979 doi:10.1186/s12891-021-04060-8 ISSN 1471-2474 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Steven Tenny, Christopher C. Gillis: Annular Disc Tear. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing, 2022. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.12.2022).
  19. ↑ Isanoori Leppäsalo: Lannerangan avaavat asennot. Harjoitteluopas opetus- ja koulutuskäyttöön. Lahden ammattikorkeakoulu, 2013.
  20. ↑ Understanding Spinal Anatomy: Intervertebral Discs www.coloradospineinstitute.com. Viitattu 1.11.2020.
  21. ↑ a b c Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Intervertebral disc Physiopedia. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Hakanen, Olli, 2012, s. ?lähde tarkemmin?
  24. ↑ Selkäydinkanavan ahtauma Orton. Viitattu 23.4.2020.
  25. ↑ Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.
  26. ↑ Terveys, sairaus ja työkyky, s. 11–12. Työministeriö, 2006. ISBN 951-735-703-6 Teoksen verkkoversio (PDF).
  27. ↑ Johdatus selkärangan toimintaan ja anatomiaan | Kauneus & Terveys www.terve.fi. 25.6.2015. Viitattu 9.9.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikamavälilevy&oldid=22799186”