Väinö Kaski
Väinö Valdemar Kaski (23. syyskuuta 1890 Helsinki – 13. lokakuuta 1945) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Jaakko Kaski ja Maria Gustava Lindroos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1914 Franziska Koblischken kanssa, joka kuoli vuonna 1925 ja hän avioitui toisen kerran vuonna 1938 Aino Astin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski kävi kahdeksan luokkaa Helsingin suomalaisesta reaalilyseota ja jatkoi opintojaan Saksassa vuosina 1913–1914 Mittweidan teknillisessä ja Zwickaun insinööriopistossa.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaski liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 19. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 19. helmikuuta 1916 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Kaski perusti pataljoonan rintamalle lähdön koittaessa pataljoonan lääkintäkoiraosaston ja toimi pataljoonan rintamalla olo ajan sen johtajana vuoden 1917 alkuun saakka. Rintamalta palattua edellä mainittu osasto lakkautettiin.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 5. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 9. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski siirrettiin sisällissodan jälkeen 25. kesäkuuta 1918 Kaartin jääkäripataljoonan 3. komppanian ja 2. joulukuuta 1918 Jääkäriprikaatin polkupyöräosaston päälliköksi. Armeijasta hän erosi 21. tammikuuta 1920 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin sotilasohjaajaksi Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiin 1. huhtikuuta 1920 alkaen ja hän palveli sotilasohjaajana 15. maaliskuuta 1922 saakka, jolloin hän siirtyi Rajavartioston sotakoiratarhan johtajaksi ja oli sen palveluksessa 15. helmikuuta 1925 saakka. Seuraavaksi hän toimi johtajana Valtion koiratarhan poliisikoirakertauskursseilla. Myöhemmissä elämän vaiheissaan hän toimi sanoma- ja aikakauslehtien tilapäisavustajana sekä vuodesta 1937 alkaen ylimääräisenä virkailijana Rajavartiostojen esikunnassa talvisodan syttymiseen saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaski osallistui talvisotaan komendanttina 1. Armeijakunnan esikunnassa. Armeijakunnasta hänet siirrettiin esikuntakomppanianpäälliköksi Karjalan armeijan esikuntaan. Vuonna 1941 hänet siirrettiin päälliköksi ensin Jalkaväenkoulutuskeskus 2:een ja edelleen Sotavankileiri 10:n Suojärven alaleirille. Suojärveltä hänet siirrettiin vuonna 1943 apulaispäälliköksi Sotavankileiri 16:sta, josta hänet siirrettiin edelleen komendantiksi 65. Sotasairaalaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.