Väinö Laurola

Erik Väinö Laurola, sukunimi vuoteen 1920 Leander (5. elokuuta 1882 Sortavala – 21. tammikuuta 1935 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja pankinjohtaja.

Väinö Laurolan vanhemmat olivat huone­­kalu­­tehtai­­lija, rakennusmestari ja Sortavalan kunnallisraatimies Johan Oskar Leander (1848–1920) ja Evelina Olivia Gröndahl. Hän kävi 7 luokkaa Sortavalan lyseota, opiskeli Polyteknillisessä opistossa vuoteen 1908 saakka ja valmistui arkkitehdiksi Konstanzin insinööriakatemiasta 1912. Laurola teki sitten laajoja opintomatkoja aina 1919–1920 Yhdysvaltoihin saakka.

Laurola oli vuodesta 1908 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan taloudenhoitajana 25 vuoden ajan aina kuolemaansa saakka ja jo aiemmin hän oli toiminut polyteknikkojen yhdistyksen taloudenhoitajana 1906-1908. Laurolan kaudella valmistui ylioppilaskunnalle Uusi ylioppilastalo ja ylioppilaskunnan talous saatiin niin vakaalle pohjalle että ylioppilaskunnan jäsenvero voitiin poistaa ja perustaa opintolainarahasto tukemaan varattomien ylioppilaiden ja nuorten tieteenharjoittajien opiskelua. Laurola ei työskennellyt pitkään arkkitehtinä vaan hän siirtyi liikealalle ja toimi vuoteen 1917 saakka Vuokravakuutus Oy:n tarkastajana, Palovakuutus Oy Imatran arviomiehenä ja omistamansa Helsingin Talonhoitotoimiston johtajana. Laurola oli sitten Luottopankki Oy:n toisena johtajana 1917—1933 sekä Kansallis-Osake-Pankin sivukonttorin Luottopankin esimiehenä vuodesta 1933 alkaen.

Laurola oli Helsingin kaupungin tilintarkastajana sekä tilintarkastajain puheenjohtajana, Suomen kaupunkien talonomistajain keskustoimikunnan puheenjohtajana ja palovakuutusyhtiö Imatran johtokunnan jäsenenä. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuustossa valtuutettuna ja kuului useisiin kaupungin valiokuntiin. Laurola kuului Kansan Näyttämön hallintoneuvostoon ja teatterin johtokuntaan toimien johtokunnan puheenjohtajana ja teatterin taloudenhoitajana. Hän oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan keskeisimpiä johto- ja toimihenkilöitä. Hän kuului myös Suomen Rakennusmestariliittoon ja sen Helsingin osastoon. Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki.

Väinö Laurola suunnitteli Sortavalaan Raamattutaloksi kutsutun Suomen Kirkon Sisälähetysseuran kirjapainon ja kirjasitomon talon, talossa painettiin suomenkielisiä Raamattuja. Lisäksi Laurola suunnitteli Sortavalaan kaksi asuinrakennusta.

Väinö Laurolan veli oli rakennusmestari, pankinjohtaja ja Sortavalan kaupunginkamreeri Oskar Johannes (Oski) Leander (1873–1942).

Väinö Laurola kuoli tammikuussa 1935 sydänkohtaukseen 52-vuotiaana. Väinö Laurolan hautapatsas paljastettiin Hietaniemen hautausmaalla 21. tammikuuta 1939.

Suunnittelutöitä

• Risti ja Raamattu Oy:n Raamattutalo, Sortavala 1913

Aiheesta muualla

• HS 16.2.1919 Väinö Leander. 14.2.1919. "Pankkimies ja talousasiain monipuolinen tuntija". Kansallisen edistyspuolueen eduskuntavaaliehdokas, piirroskuva. (Finna)