Väestönsuoja
Väestönsuoja on erityinen tila tai rakennus, joka on tarkoitettu suojaamaan siviiliväestöä mahdollisen kaasu- tai myrkkyvuodon, aseellisen hyökkäyksen kuten sodan, radioaktiivisen laskeuman tai muun vastaavan uhatessa. Väestönsuojiin suojaudutaan pääsääntöisesti vain poikkeusoloissa. Siirtyminen suojiin tapahtuu aina viranomaisen kehotuksesta.
Aiemmin yleisesti käytetty sana pommisuoja on perua ajalta, jolloin pääasiallisen uhan muodostivat lentopommitukset. Pommisuojia ei yleensä varustettu suojaamaan väestöä esimerkiksi kaasuhyökkäykseltä. Pomminkestävyyskin oli usein kyseenalainen. Sen sijaan pommisuoja yleensä antoi varsin hyvän suojan sirpaleilta ja kevyiden aseiden tulelta.
Väestönsuojat Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suojien rakentaminen määritetään Suomessa pelastuslailla[1] ja pelastustoimiasetuksella.[2] Väestönsuoja on rakennettava rakennukseen tai rakennusryhmään, jonka pinta-ala on vähintään 1 200 m2. Väestönsuojan on oltava kooltaan vähintään kaksi prosenttia rakennuksen kerrosalasta ja samalla vähintään 12 neliömetriä. Lisäksi tarvitaan asianmukaiset aputilat. Väestönsuojan kapasiteetiksi lasketaan 1 henkilö 0,75 tehollista suojaneliömetriä kohden.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1954 annettujen määräysten mukaiset suojat tehtiin antamaan suojaa rakennussortumia, sirpaleita ja taistelukaasuja vastaan. Suojissa oli kolmen senttimetrin paksuinen kaasutiivis teräsovi. Ilmanvaihtolaitteita ei vaadittu. Vuodesta 1959 silloisen C-luokan suojan ovet tehtiin vähintään 20 mm:n teräksestä ja varusteisiin lisättiin käsikäyttöinen ilmanvaihtolaitteisto hiekkasuodattimella. Vuodesta 1963 C- ja B-luokan suojiin tuli hiekkasuodattimen lisäksi erityissuodatin, joka sisälsi hiukkas- ja kaasusuodatinosan.
Väestönsuojamääräykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luokat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisin väestönsuojat jaetaan luokkiin K, S1, S3 ja S6. Näistä K-luokan suoja on rakenteiltaan muita kevyempi, pienkerros- ja rivitalojen väestönsuoja, ja S1-luokan suoja tavanomainen kerrostalon väestönsuoja. K-luokan suoja voidaan rakentaa joko teräksisenä tai teräsbetonisena, kun taas S1-luokan suojien on oltava teräsbetonia. S3 on joko kevytrakenteinen kalliosuoja tai raskas teräsbetoninen väestönsuoja. Luokan S6 väestönsuojat ovat suuria kalliosuojia, joiden rakenteet kestävät 6 barin räjähdyskuormituksen. Tyypillisen taktisen ydinaseen räjähtäessä ilmassa räjähdyspaine ei kohdistu näin voimakkaana edes suoraan räjähdyksen alapuolelle.[3]
Kallioväestönsuojan lujitus tapahtuu ruiskubetonilla, jonka paksuus on määrätty suojan katossa vähintään 60 millimetriksi ja suojan seinissä vähintään 40 millimetriksi.
Koska suuren suojan todennäköisyys saada suora pommiosuma on suurempi kuin pienen, suuret suojat on rakennettava pieniä vahvemmiksi. Tämän vuoksi kunkin suojaluokan väestönsuojille on määrätty maksimikoot, jotka riippuvat siitä, missä suoja sijaitsee.
Suojelukohteet ja valvonta-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoteen 2011 asti sisäministeriö määritti erityiset suojelukohteet. Muut alueet ovat valvonta-alueita. Suojelukohteiden oletettiin joutuvan muuta maata todennäköisemmin hyökkäyksen kohteiksi, koska niissä oli riskejä aiheuttavaa toimintaa tai ne olivat esimerkiksi liikenteelliseltä merkitykseltään tavanomaista tärkeämpiä. Suojelukohteita olivat suurimmat kaupungit ja eräät liikenteen solmukohdat. Entisen Uudenmaan läänin alueella suojelukohdekuntia olivat muun muassa Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Loviisa, Porvoo ja Vantaa.
Suojien laitteisto ja varusteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkien suojien oletetaan joutuvan yhtä todennäköisesti kaasuhyökkäyksen tai ydinlaskeuman kohteeksi, minkä vuoksi kaikki suojat on varustettava radioaktiivisilta aseaerosoleilta sekä biologisilta ja kemiallisilta haitta-aineilta suojaavalla ilmastointijärjestelmällä.
Nykyaikaisissa suomalaisissa väestönsuojissa on sisäänkäynnin kohdalla sulkuteltta tai -huone. Sulkutilan tarkoitus on estää vaarallisten aineiden pääsy sisätiloihin, suojan ovea käytettäessä. Lisäksi suojassa on yksi tai useampi käsi- ja sähkökäyttöinen ilmanvaihtokoje suodattimineen, lankapuhelinliittymä, ainakin yksi varauloskäynti, kuivakäymälöitä, varavesisäiliöitä, säteilymittari, raivaustyökaluja, sammutuskalustoa ja ensiapuvälineitä. Varusteista määrätään lakisääteisesti. Suojalle tulee lain mukaan määrätä suojanhoitaja ja mahdollisesti myös varahenkilö. Heidän odotetaan suorittavan suojanhoitajan kurssin. Suurimmissa kalliosuojissa on varavoimakoneet ja oma kaivo, jolla voidaan toimia viikkoja ilman ulkopuolista sähköä ja vettä.
VARUSTUS 1 kpl paarit, 1 kpl rautakanki, 1 kpl suojan merkitsemiskilpisarja, 2 kpl käsivalaisin, 1 kpl sankoruisku, 1 kpl vedensäilytysaine (vesisäiliön tilavuuden mukaan), joditabletit (2 tbl / henkilö), 1 kpl säteilymittari (annosnopeutta ja annosta mittaava, 1 kpl / kiinteistö), yli sadan asukkaan kiinteistöihin. Yrityksissä ja laitoksissa on oltava aina säteilymittari.
SUOJAN TYÖKALUT 1 kpl pajavasara, 1 kpl katkaisutaltta, 1 kpl piikkitaltta, 1 kpl voimaleikkuri, 1 kpl veistokirves, 1 kpl kenttälapio, 1 kpl sorkkarauta, 1 kpl käsisaha, 1 kpl rautasaha + viisi varaterää, 1 kpl jakoavain, 1 kpl vasara, 1 kpl ruuvimeisseli, 1 kpl ristipääruuvimeisseli, 1 kpl puukko, 1 kpl pelastusköysi 20 m, 2 kg nauloja.
Väestönsuojan normaaliolojen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestönsuoja on saatava käyttökuntoon 72 tunnin[4] aikana. Tuona aikana on purettava normaaliolojen mahdolliset lisärakenteet ja siirrettävä ylimääräiset tavarat, pystytettävä suojan vaatimat väliseinät, tarkastettava varapoistumisteiden luukut ja varmistettava suojan tiiviys ja varusteiden kunto. Suositeltavaa on myös, että väestönsuojat tarkistetaan kerran vuodessa. Vastuu väestönsuojan kunnossapidosta on kiinteistön omistajalla. Suojan paineistus- ja tiiviyskoe tulee tehdä 10 vuoden välein. Kiinteistön suojanhoitajan suositellaan vuosittain tarkistamaan ja käyttämään muun muassa viemärin padotusventtiili kiinni/auki ja kahdesti käyttämään suojan koneita noin 10 minuutin ajan. Lisäksi tulisi tarkistaa silmämääräisesti rakenteiden ja laitteiden, kuten ovien, tiivisteiden, ylipaineventtiilien ja ylipainemittarin, kunto ja onko suojan muu varustus asiaankuuluvasti varastoituna ja kunnossa.
Vuonna 2011 säädetyn pelastuslain mukaan kerrosalan neliömäärärajoiksi tuli 1 200 neliötä rakennuksissa ja rakennusryhmissä, joissa asutaan tai työskennellään tai oleskellaan muutoin pysyvästi, ja 1 500 neliötä teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennuksissa tai rakennusryhmissä.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rakennustieto Oy: RT 92-10771 S1-luokan teräsbetoniväestönsuoja ja K-luokan väestönsuoja. (Rakennustietokortisto. Ohjetiedosto) Rakennustietosäätiö RTS, 2002.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pelastuslaki 379/2011 Finlex
- ↑ Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta Finlex
- ↑ Nuclear Blast & Fallout Shelters FAQ. (Viitattu 7.12.2007) Kuvat, jotka on otettu teoksesta Courtesy of Nuclear Attack Environment Handbook, FEMA, 1990, antavat perusteen laskea räjähdyspaineen voimakkuuden nollakohdassa. Jos oletetaan paineen olevan kääntäen verrannollinen etäisyyteen räjähdyksestä, huomataan, että räjähdyspaine on maanpinnalla 500 kilotonnin ilmaräjähdyksen alapuolella vain 3,4 bar.
- ↑ Suomen Säädöskokoelma: Pelastuslaki 379/2011 76§
- ↑ Pelastuslaki 2011, Finlex viitattu 7.12.2016