Päätehakkuu
Päätehakkuu eli uudistushakkuu on jaksollisen metsänkasvatuksen [1] viimeinen vaihe ja samalla metsän uudistamisen alku. Päätehakkuu on uudistushakkuista viimeinen eli se, jossa vanha puusto poistetaan kokonaan tai lähes kokonaan. Päätehakkuussa kypsään ikään kasvanut puusto korjataan. Päätehakkuutyyppejä ovat esimerkiksi avohakkuu, siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu. [2]
Avohakkuussa metsästä kaadetaan kaikki tai lähes kaikki puut. Tämän jälkeen metsä kylvetään tai istutetaan uudelleen. Siemenpuuhakkuussa hehtaarille jätetään 50–150 siemenpuuta, joiden siemenistä uuden metsän on tarkoitus syntyä luontaisesti hakkuun jälkeen. Suojuspuuhakkuussa hehtaarille jätetään 200-400 suojuspuuta suojaamaan taimia auringolta. Suojuspuuhakkuuta käytetään kuusimetsissä, jos on tarkoitus jatkossakin kasvattaa kuusikko.[3]
Suomen talousmetsistä yli 90 prosenttia on PEFC-sertifioitu (Programme for the Endorsement of Forest Certification). PEFC-metsäsertifioinnissa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kasvatus- ja uudistushakkuukohteissa sekä energiapuun korjuussa jätetään pysyvästi sekä eläviä säästöpuita että kuollutta puustoa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.smy.fi/forest-fi/sanasto/#word-jaksollinen-metsankasvatus-periodic-cover-silviculture (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://www.metsakeskus.fi/uudistushakkuu
- ↑ Forest.fi-palvelu Suomen Metsäyhdistys.
- ↑ PEFC 1002-standardi cdn.pefc.org.