Mustakarhu
| Mustakarhu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Karhut Ursidae |
| Suku: | Karhut Ursus |
| Laji: | americanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ursus americanus |
|
 Mustakarhun levinneisyys. |
|
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
Mustakarhu (Ursus americanus), joskus myös Amerikan mustakarhu tai baribali,[4] on Pohjois-Amerikan mantereen yleisin karhulaji. Mustakarhu on oma lajinsa eikä ruskeakarhun alalaji, toisin kuin esimerkiksi harmaakarhu ja kodiakinkarhu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustakarhunaaraat ovat noin 1,2–1,6 metriä ja urokset noin 1,4–2 metriä pitkiä. Naaras painaa 39–236 kilogrammaa ja urokset 47–409 kilogrammaa. Vaikka mustakarhun turkki on tavallisimmin musta, väri voi vaihdella alalajeittain vaaleasta suklaan- ja kanelinruskeaan. Joskus rinnassa saattaa olla vaaleaa tai valkoista. Vaikka se muuten on tumma, sen kuono saattaa olla melko vaalea, etenkin mantereen itäisillä alalajeilla. Kulmahampaiden väli on noin 4,5–5 senttimetriä.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustakarhu on levinnyt suurimpaan osaan mannerta Pohjois-Kanadasta ja Alaskasta Meksikoon ja Atlantin valtamereltä Tyynelle valtamerelle. Laji jaetaan kuuteentoista alalajiin.[2] Se viihtyy vaikeakulkuisessa maastossa, jossa kasvillisuus on tiheää ja mahdollisuuksia ruuan hankkimiseen on paljon. Luoteis-Amerikassa tällaisia ovat vuoristoiset seudut noin 900–3 000 metrin korkeudessa. Näillä seuduilla kasvaa erilaisia mäntyjä ja katajia. Koillisessa ne elävät Appalakkien vuoristossa. Seudulla on lehtimetsiä sekä myös havumetsää.[5] Mustakarhun kannaksi arvioitiin vuonna 2015 noin 800 000 yksilöä.[6]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustakarhut ovat kaikkiruokaisia, mutta ravinto koostuu enimmäkseen kasveista ja hyönteisistä. Ne saalistavat selkärankaisia lähinnä kun siihen on tilaisuus, etenkin keväisin enemmän kasviravinnon saatavuuden ollessa heikompaa. Muulloin sen ravinto on melko lailla kasveihin perustuvaa. Keväällä, kun karhut tulevat talviunen jälkeen ulos talvipesistään, niillä on suhteellinen niukkuuskausi ravinnossa, koska luonnosta silloin saatava hiilihydraatti- ja proteiinipitoinen ravinto ei riitä pitämään painoa yllä ja ne menettävät tänä aikana painoaan. Syksyllä, kun luonnonsato alkaa kypsymään, ne voivat saavuttaa normaalia painoa ja toipua talven ja kevään laihtumisesta seuraavaa talvea varten. Ne syövät syksyllä myös tammenterhoja marjojen ja hedelmien lisäksi.[5]
Parittelu ja poikaset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uroksen reviiri on useamman naaraan reviirin kanssa päällekkäin. Naaraat saavat poikasia yleensä joka toinen vuosi, mutta joskus 3–4 vuoden välein. Naaraat tulevat kiimaan kesäkuussa, ja se kestää arviolta heinäkuun puoleen väliin asti. Raskaus kestää 220 päivää, mutta aikaan sisältyy viivästynyt munasolun kiinnittyminen. Hedelmöittynyt munasolu ei kiinnity kohtuun ennen syksyä ja alkion kehitys tapahtuu vasta viimeisten 10 viikon aikana. Poikaset syntyvät tammi–helmikuussa naaraan ollessa talviunessa. Poikasia on yleensä 2–3 ja ne painavat noin 200–450 grammaa. Ne ovat syntyessään karvattomia ja sokeita. Keväällä, kun ne lähtevät emon kanssa pesästä, niiden paino on 2–5 kilogrammaa. Emo vieroittaa ne yleensä 6–8 kuukauden ikäisinä, mutta ne pysyvät emon mukana yli talven, kunnes ovat noin 17 kuukautta vanhoja, jolloin emo tulee uudestaan kiimaan ja karkottaa ne reviiriltään. Ne voivat painaa tällöin 7–49 kilogrammaa riippuen siitä, millaisia ruoansaantimahdollisuudet ovat olleet.[5]
Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 2–9-vuotiaina ja niillä on poikasia sen jälkeen joka toinen vuosi. Urokset tulevat sukukypsiksi 3–4-vuotiaina, mutta ne kasvavat 10–12-vuotiaiksi asti, jolloin ne ovat riittävän suuria hallitsemaan nuorempia uroksia ilman taisteluita.[5]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britannian kuninkaallisen henkivartiokaartin kuuluisat päähineet on tehty mustakarhun turkista.[7] Vuosia ovat eläinten- ja eläinoikeusjärjestöt, esimerkiksi Peta, vaatineet luopumaan armeijan perinteestä, joka on alkanut vuonna 1815 Waterloon taistelun jälkeen.[8] Armeija on testannut erilaisia keinokuituja, mutta ne eivät ole pystyneet korvaamaan aitoja karhunnahkoja, koska ne eivät ime kosteutta, paino ei ole tyydyttävä ja niihin tulee staattista sähköä. Nahkoihin menee vuosittain kymmeniä tai joinakin vuosina satoja tuhansia puntia.[9][10]
Mustakarhun alalajeista louisiananmustakarhu antoi nimen teddykarhulle. Se luettiin uhanalaiseksi 1992–2016.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Garshelis, D.L., Crider, D. & van Manen, F. (IUCN SSC Bear Specialist Group): Ursus americanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Ursus americanus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 86. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ Burnie, David: Matka eläinten maailmaan, s. 276. WSOY, 2004, ISBN 951-0-29414-4 (alkuteos: The Concise Animal Encyclopedia, 2003).
- ↑ a b c d e Dewey, Tanya & Kronk, Christine: Ursus americanus, American black bear University of Michigan. 2014. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- ↑ Holland, Jennifer S.: Black Bears Are Rebounding—What Does That Mean For People? National Geographic. 26.6.2015. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- ↑ Oughton, Jack: Are The Queen's Guard's 'Bearskin' Hats Really Made Of Bearskin? Londonist. 9.11.2016. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- ↑ PETA roars over U.K. army’s hats NBC News. 14.5.2005. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- ↑ Price Of Bearskin Hats Soars Five-Fold In Seven Years Forces Network. 15.1.2016. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- ↑ Shields, Rachel: They're changing hats at Buckingham Palace to save the black bear The Independent. 31.8.2008. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- ↑ Tapiola, Paula: Louisianan mustakarhu pääsi pois uhanalaisten listalta – luonnossa elää satoja nalleja YLE Uutiset. 10.3.2016. Viitattu 10.3.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- American black bear (Ursus americanus) American black bear videos, photos and facts - Arkive. Arkistoitu 23.4.2011. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- Ursus americanus Pallas, 1780 ITIS. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- Black Bear Hinterland Who's Who. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- Black bear Ursus americanus Department of Energy and Environmental Protection. Arkistoitu 8.9.2018. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).
- Basic Facts About Black Bears Defenders of Wildlife. Viitattu 8.9.2018 (englanniksi).