Urraca (Kastilia)
Urraca (esp. Urraca I, la Temeraria) Leónin prinsessa (1077-1080[1]/1081 Sahagún tai León – 8. maaliskuuta 1126 Saldañan linna, Río Carrión, Kastilian kuningaskunta) oli Leónin, Kastilian ja Galician kuningatar ja hallitsija omalla oikeudellaaan (suo jure) vuosina 1109–1126.[2][1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urracan vanhemmat olivat Leónin kuningas Alfonso VI[1] ja tämän toinen puoliso Constanze de Bourgogne (1046–1093), joka oli Burgundin herttua Robert I:n ja Helie de Semur-en-Brionnais'n tytär. Constanze oli läheistä sukua Ranskan kuningasperheelle ja vaikutusvaltainen burgundilainen apotti Hugues de Cluny oli hänen äitinsä setä.[3] Koska äiti Constanze oli sukua myös miehensä ensimmäiselle puolisolle, Agnes d'Aquitainelle paavi Gregorius VII vahvisti heidän avioliitonsa vasta sen jälkeen, kun Alfonso suostui korvaamaan perinteisen mozarabialaisen messun valtakunnassaan roomalaisella liturgialla.[3] Hänellä oli viisi sisarusta, joista hän ainoana eli aikuiseksi asti.
Lisäksi hänellä oli kaksi aviotonta sisarpuolta isän suhteesta: Elvira Afonso (n. 1079–1151 jälkeen), joka avioitui ensimmäiseen ristiretkeen osallistuneen Toulousen kreivi Raimund IV:n kanssa ja leskeydyttyään vuonna 1105 avioitui vuoden 1112 jälkeen kreivi Fernando Fernandes de Carriónin kanssa. Toinen sisarpuoli Teresa de León (n. 1080–1130) avioitui vuonna 1093 Henri de Bourgonen kanssa ja heidän poikansa oli Portugalin ensimmäinen kuningas Afonso I.[4] Isän viimeisestä suhteesta hänellä oli velipuoli infante, kruununprinssi Sancho Alfónsez (n. 1093–1108).[5][6]
Leónin prinsessa ja Galician hallitsija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urraca avioitui vuoteen 1093 mennessä Burgundin kreivi Raimundin (n. 1070–1107) kanssa, jolle hänet oli kihlattu jo vuonna 1087. Pariskunta sai Urracan myötäjäisinä Galician kuningaskunnan läänityksekseen, johon kuuluivat myös Portugalin kreivikunta ja Coimbran kreivikunta. Koska kuningas Alfonsolla ei ollut viidestä avioliitostaan ja kahdesta jalkavaimostaan huolimatta miespuolista perijää, oli odotettavaa, että Urraca ja hänen puolisonsa perisivät myös Leónin kruunun.[7]
Alfonso VI antoi kuitenkin vuonna 1095 aviottomalle tyttärelleen Teresalle myötäjäisinä Portugalin kreivikunnan tämän avioiduttua vuonna 1093 Henri de Bourgonen kanssa. Kun vanhalle kuninkaalle vielä syntyi noin vuonna 1093 poika Sancho Alfónsez, alkoi Urracan toive perinnöstä vaikuttaa toteutumattomalta haaveelta.[7] Kuninkaan tyttärien puolisot tekivät jo sopimuksia tulevasta vallanjaosta, mutta Raymondin kuolema touko/syyskuussa 1107[1] ja kruununprinssi Sanchon kaatuminen vuonna 1108 Uclésin taistelussa muuttivat tilanteen täysin.[8][1]
Kastilian kuningatar, Aragonian ja Navarran kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvatakseen pienen poikansa Alfonson aseman Urraca nai syyskuussa 1109 pikkuserkkunsa Aragonian ja Navarran kuningas Alfonso I:n. Avioliitto ei tuonut poliittista vakautta Urracan valtakuntaan, vaan johti vuosien mitaiseen anarkiaan. Aviopuolisot huomasivat kuitenkin olevansa toistensa vastakohtia[9] ja ajauduttuaan sotiin, anarkiaan[1] sekä keskenään että kahnauksiin sisarpuoli Teresan kanssa, avioliitto purkaantui vuonna 1114.[10]
Urracasta ja hänen puolisostaan tuli avioliittosopimuksen mukaan toistensa maitten kanssahallitsijoita ja tämän jälkeen Alfonso asetti aragonialaisia sotilasvaruskuntia moniin Leónin ja Kastilian kaupunkeihin. Ajatus Aragonian ja Kastilian poliittisesta liitosta oli kuitenkin ennenaikainen, ja vaikka Urracan maakunnat hyväksyivät Aragonian kuninkaan, hallitsevat magnaatit olivat vihamielisiä. Puhkesi sisällisota joka kesti vuosia, ja monet tukivat Urracan pojan, infante Alfonso Ramírezia valtaistuimelle. Asiaa vaikeutti entisestään Urracan ja hänen miehensä temperamenttinen yhteensopimattomuus, ja pian he riitelivät kaikesta keskenään. Paavi Paschalis II julisti heidän avioliittonsa kanonisesti pätemättömäksi. He erosivat vuonna 1114, vaikka Aragonian kuningas jatkoi vielä joitakin vuosia varuskuntansa pitämistä Kastiliassa ja kuninkaallisen tittelin käyttöä.[1]
Taistelut jatkuivat myös aatelisten ja maakuntien välillä, kilpailevien magnaattijoukkojen välillä, Santiago de Compostelan ja Toledon arkkipiispojen välillä sekä entisen piispa Diego Gelmírezin ja Urracan itsensä välillä. Gelmírez kruunasi Alfonso VII Ramírezin kuninkaaksi vuonna 1111, ja hänen hallituskautensa Galiciassa alkoi vuonna 1116 tehokkaasti huolimatta Urracan ajoittaisesta mutta aktiivisesta vastustuksesta. Urracan kuolema vuonna 1126 päätti tuhoisan jakson kristillisen Espanjan keskiaikaisessa poliittisessa historiassa.[1]
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urraca avioitui Burgundin kreivi, Galician hallitsija Raimondin (1070–1107) kanssa vuosien 1088-1093 välillä.[1]
Heille syntyi kaksi lasta:
- Sancha Raimundez (ennen 11. marraskuuta 1095–1159)
- Alfonso Ramírez (1105–1157), kuningas Alfonso VII[1]
Avioliitosta vuosina 1109-1114 pikkuserkku[1] Aragonian ja Navarran kuningas Alfonso I:n kanssa ei syntynyt jälkeläisiä.
Urracalla oli kaksi aviotonta lasta rakastajansa, kreivi Pedro González de Laran (k. 16 lokakuuta 1130) kanssa. De Lara oli niin vaikutusvaltainen heti Alfonso VI:n jälkeen, että hän vastusti Alfonso VII:n valtaannousua, mikä johti hänen ennenaikaiseen kuolemaansa.
- Fernando Pérez Hurtado (n. 1114–1156)
- Elvira Pérez de Lara (n. 1112–1174), avioitui ensin Trastámaran herran García Pérez de Traban kanssa ja sittemmin Risnelin kreivi Beltránin kanssa.
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Aikalaiskronikka "Chronicon Compostellanum" mukaan kuningatar Urraca kuoli 44-vuotiaana maaliskuussa 1126 Saldañan linnassa synnyttäessään aviotonta lasta.[11] Hänet haudattiin San Isidron basilikan kuninkaallisen hautaholviin Leóniin. Hänen jäännöksensä sijoitettiin sileäkantiseen marmorihautaan, joka on nykyisin kadonnut ja jonka kannella oli kuningattaresta veistos. Haudalla oli latinankielinen muistokirjoitus:
H. R. DOMNA URRACA REGINA, MATER IMPERATORIS ALFONSI, HOC URRACA JACET PULCRO REGINA SEPULCHRO. REGIS ADEFONSI FILIA QUIPPE BONI. UNDECIES CENTUM DECIES SEX QUATUOR ANNOS MARTIS MENSE ORAVI, CUM MORITUR NUMERA.
Urracan kuoleman jälkeen Kastilian kuninkaaksi nousi hänen poikansa Alfonso VII.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Urraca | Reign, Castile, Leon | Britannica www.britannica.com. Viitattu 21.11.2024. (englanniksi)
- ↑ O´Callaghan, s. 679
- ↑ a b Pallares, Maria del Carmen & Portela, Ermelindo: La Reina Urraca. Nerea, 2006. ISBN 84-96431-18-5. Ss. 16, 18
- ↑ Reilly, Bernard F.: The Contest of Christian and Muslim Spain: 1031-1157. Cambridge, Mass.: Blackwell, 1992. ISBN 9780631199649. S.90
- ↑ Montaner Frutos, Alberto: "La mora Zaida, entre historia y leyenda (con una reflexión sobre la técnica historiográfica alfonsí)". Historicist Essays on Hispano-Medieval Narrative. In Memory of Roger M. Walker. London: Maney Publishing for the MHRA (Publications of the Modern Humanities Research Association), 2005. Ss. 272–352. ISBN 1-904350-31-3. Ss. 298–299.
- ↑ Salazar y Acha, Jaime de: "Contribución al reinado de Alfonso VI de Castilla: algunas aclaraciones sobre su política matrimonial". Anales de la Real Academia Matritense de Heráldica y Genealogía II. Madrid: Real Academia Matritense de Heráldica y Genealogía: 301–336, 1993. ISSN 1133-1240. S. 322
- ↑ a b O´Callaghan, s. 213
- ↑ O´Callaghan, s. 214
- ↑ O´Callaghan, s. 216
- ↑ O´Callaghan, s. 217
- ↑ Reilly, Bernard F.: The Kingdom of León-Castilla under Queen Urraca, 1109–1126. Princeton University Press, 1982. ISBN 0-691-05344-8. S. 46
- ↑ O´Callaghan, s. 221
