U. W. Walakorpi
Urho Viljo (U. W.) Walakorpi (sukunimi vuoteen 1919 Haapanen; 14. elokuuta 1886 Alavus – 15. helmikuuta 1957 Hämeenkyrö) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.[1][2]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Walakorven vanhemmat olivat kauppias Juho Haapanen ja Olga Katariina Sjöholm ja puoliso vuodesta 1920 Elli Esteri Vuorinen. Hän kävi neljä luokkaa lyseota Tampereella, opiskeli yksityisesti ja teki opintomatkat Saksaan vuonna 1912 ja Ruotsiin 1914. Walakorpi toimi vuodesta 1906 Tampereen Sanomain toimittajana, Hämettären toimittajana 1907-1908, Aamulehden teatteri- ja taidearvostelijana 1915–1916 ja 1917–1918 sekä Tampereen Sanomain kirjallisuusarvostelijana 1920–1930. Vuonna 1919 hän osti huvilatilan Hämeenkyröstä ja perusti Hämeenkyrön Sanomat-paikallislehden. Walakorpi oli vuodesta 1922 alkaen Hämeenkyrön Sanomain päätoimittajana ja taloudenhoitajana.[3][1][2]
Hämeenkyrössä Walakorpi oli mukana nuorisoseuratyössä puhujana, lausujana, näytelmien ohjaajana ja muissa tehtävissä. Hän oli Hämeenkyrön eteläisen nuorisoseuran kunniajäsen. Walakorpi oli Hämeenkyrön Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen perustajajäseniä ja varapuheenjohtaja. Hän oli mukana myös suojeluskuntatyössä sekä urheilu- ja liikuntakasvatuksessa ja hän kuului kunnalliseen tuberkuloositoimikuntaan ja Heinijärven kansakoulun johtokuntaan.[2]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Walakorpi käytti nimimerkkejä Finis, Urho Haapanen ja U-oH-n. Walakorpi, samoin kuin kaksi muuta hämeenkyröläistä kirjailijaa Eero Alpi ja Kaarle Halme kirjoitti useita näytelmiä seuranäyttämöitä varten, mutta myös runoja, novelleja ja lasten- ja nuortenkirjan. Walakorven näytelmät olivat suosittuja maaseudun seuranäyttämöillä. Walakorpi kirjoitti suuren joukon novelleja joulu- y.m. lehtiin ja hän oli tunnettu lukuisten juhlarunojen kirjoittajana.[2]
Walakorven kirjailijatoiminta romaanien ja runojen osalta sijoittui pääosin 1910-luvulle ja sen tuloksena oli kolmisenkymmentä kirjaa, pieniä romaaneja sekä novelli- ja runokokoelmia. Hänen ensimmäinen novellikokoelmansa Silmänräpäyskuvia ilmestyi 1908. Walakorven runoteoksia olivat Metsän poika, Kevätyö ja Hämärälauluja sekä kertovat runoelmat Tähtiä kohti ja Pohjalaiset nousevat. Hänen romaanejaan olivat Marianne, Anjarouva, Alma, Porraslahden paronin nuoruus, Tuuliajolla, Mäenpään Helvi, Penu, Kesäinen tarina, Lennnart Höök, Kojonkulman seppä, Kansan lapsi, Sairgit, Kirkkaus, Kapina ja Raha. Walakorven tuotanto oli usein sävyltään haaveellista ja lyyristä ja siinä näkyy norjalaisen kirjailijan Knut Hamsunin vaikutus.[1][2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juhannus-iltana, laulunsekainen näytelmällinen pilakuva. 1904
- Harmaat varjot, novelleja. 1905
- Herra koulumestari, yksinäytöksinen vuoropuhelu. 1905
- Kaksi mestaria, yksinäytöksinen pila. 1905
- Mestarin rakkausseikkailut, kaksinäytöksinen pila. 1905
- Syksyisiä säveliä, runoja. 1905
- Torpparit, kolmikuvaelmainen näytelmä. 1905
- Kullervo Tuonelan joella ym. runokuvaelmia. 1906
- Orjuuden yössä, runoja. 1906
- Suomen päivä, runoja. 1906
- Työlakko, näytelmä. 1906
- Profeetta, näytelmä. 1907
- Aave, näytelmä. 1908
- Kuolema, yksinäytöksinen näytelmä. 1908
- Matkustava agronomi, näytelmä. 1908
- Naapurit, näytelmä. 1908
- Penu, romaani. 1908
- Pikkukaupunki, näytelmä. 1908
- Silmänräpäyskuvia, novelleja. 1908
- Harha-askeleita, yksinäytöksinen näytelmä. 1909
- Marianne, rakkauskertomus, romaani. 1909
- Anja rouva, syystarina, romaani. 1910
- Harmaat varjot. 1910[3]
- Ihminen: yksinpuhelu, näytelmä. 1910 (nimimerkillä Finis)
- Metsän poika, runoja. 1910
- Väkeviä voimia, näytelmä. 1910
- Pastori Haraldin rikos, romaani. 1911
- Alma, rakkaustarina, romaani. 1912
- Porraslahden paronin nuoruus, romaani. 1912
- Tuuliajolla, romaani. 1912
- Mäenpään Helvi, kertomus ylämaasta, romaani. 1913
- Penu. 1913[3]
- Kesäinen tarina. 1914
- Lennart Höök, helsinkiläisromaani. 1914
- Tähtiä kohti, kulkuri Antreksen tarina, romaani. 1914
- Kansan lapsi, romaani Perä-Pohjolasta. 1915
- Kojonkulman seppä ym. kertomuksia ja kuvauksia. 1915
- Sargit – kertomus eräästä avioliitosta, romaani. 1916
- Kevät-yö, runoja. 1917
- Kirkkaus, romaani. 1917
- Kapina, romaani. 1918
- Pohjalaiset nousevat, runoelma Suomen vapaussodasta. 1918
- Hämärälauluja, runoja. 1919
- Juhannuslaulu, juhlaruno Pohjois-Hämeen nuorisoseurain liiton kesäjuhlissa 21.-22. kesäkuuta 1919. 1919
- Raha, romaani nykyajalta. 1919
- Kilpakosinta, yksinäytöksinen huvinäytelmä. 1925[3]
- Kaltevalla pinnalla, kolminäytöksinen kansannäytelmä. 1926
- Kolme yksinäytöksistä näytelmää osuustoiminnallisia ja maataloudellisia illanviettoja varten. 1927
- Koulumestari. 1932
- Mieluinen yllätys, yksinäytöksinen huvinäytelmä. 1935
- Uusi kylätie, näytelmä. 1935
- Hakalassa tapahtuu ihmeitä, yksinäytöksinen maalaisnäytelmä. 1937
- Herastuomari muuttaa mieltään, yksinäytöksinen näytelmä. 1939
- Tarkastuskarjakko, yksinäytöksinen maalaisnäytelmä. 1942
- Oman orren alle, yksinäytöksinen maalaisnäytelmä. 1943
- Velka, näytelmä. 1943
- Huhtikuun yö, kyläromaani. 1944
- Viimeinen keino, näytelmä. 1945
- Emäntä muuttaa kaupunkiin, yksinäytöksinen iloittelu. 1947
- Kohtalokas kesä – Kistuniemen talon arkea ja pyhää, romaani. 1947
- Sirkka tarttuu ohjaksiin, romaani. 1948
- Antero yllättää, seikkailukertomus nuorelle väelle. 1949
- Törmälän ylpeä emäntä, romaani. 1950
- Opettaja Piitan uusi vaimo, iloinen kertomus vakavista asioista, romaani. 1951
- Pilkistyksiä Hämeenkyröön ja lähiseuduille, Kasperin, Hesekielin ja Taave Tapanilan pakinoita Hämeenkyrön Sanomissa vuosina 1922–1943. 1986
- Huhtikuun yö, näytelmä. Dramatisoinut Maire Martikainen. 1991
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Pirkanmaalaista kaunokirjallisuutta – teosluettelo
- Walakorven henkilötiedot
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Päivästä päivään. U. W. Walakorpi 50 vuotta, Helsingin Sanomat, 14.08.1936, nro 217, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 17.11.2024
- ↑ a b c d e Kirjailija U. W. Walakorpi 50-vuotias, Aamulehti, 14.08.1936, nro 218, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 17.11.2024
- ↑ a b c d Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: U. W. Walakorpi, s. 536-542. Porvoo: WSOY, 1954.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- U. W. Walakorpi : Kuinka minä tulin Kyröön, Hämeenkyrön Sanomat, 14.08.1936, nro 33, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- U. W. Walakorpi : Hämeenkyrö ja Sillanpää, Aamulehti, 19.11.1939, nro 313, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot