Bell UH-1 Iroquois

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta UH-1N Twin Huey)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
UH-1 Iroquois
Yhdysvaltain merijalkaväen UH-1N helikopteria tankataan Irakissa vuonna 2004
Yhdysvaltain merijalkaväen UH-1N helikopteria tankataan Irakissa vuonna 2004
Tyyppi kuljetushelikopteri
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Bell Helicopter
Ensilento 20. lokakuuta 1956
Valmistusmäärä >16 000

Bell UH-1 Iroquois on Bell Helicopter -yhtiön valmistama sotilaskuljetushelikopteri. Koneesta on myös kaksi siviiliversiota, Bell 204 ja 205. Kopteri, lempinimeltään "Huey", palveli Yhdysvaltojen asevoimia muun muassa Vietnamin sodassa erilaissa tehtävissä ja on historian käytetyin sotilashelikopteri[1]. Malli otettiin käyttöön vuonna 1959 ja se oli ensimmäinen Yhdysvaltain asevoimain käyttöön ottama turbiinikäyttöinen helikopteri.

Kehityshistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1952 Yhdysvaltain armeija totesi käytössään olleet helikopterit tarpeisiin nähden liian suuriksi, alitehoisiksi ja kalliksi huoltaa. Seuraavana vuonna armeija avasi suunnittelukilpailun uudesta kuljetuskopterimallista, jonka tuli soveltua erityisesti haavoittuneiden evakuoimiseen. Helmikuussa 1955 kahdestakymmenestä ehdokkaasta kilpailun voittanut Bell sai tilauksen kolmen arviointikappaleen rakentamisesta. Koekappaleiden tunniste oli XH-40.[2]

XH-40 suoritti ensilentonsa vain 16 kuukautta suunnittelutyön alkamisesta, 26. lokakuuta 1956 Fort Worthissa Texasissa. Konetta lensi Bell-yhtiön koelentäjä Floyd Carlson.[2] Sarjatuotanto alkoi vuonna 1959[3]. Kopterille annettiin myös uusi tunnus, HU-1, ja nimi Iroquois, Pohjois-Amerikan itäosissa asuneen alkuperäiskansan mukaan. HU-1-tunnus kääntyi nopeasti arkikielessä muotoon Huey. Vaikka vuoden 1962 aselajien yhtenäisessä tunnusuudistuksessa koneen tunnukseksi vaihtui UH-1, koneeseen viitataan edelleen yleisimmin sen lempinimellä.[1]

Hueytä kehitettiin edelleen 60-luvun aikana. 204-sarjaan kuului kolme päävarianttia. Alkuperäistä HU/UH-1A:ta seurasi tehokkaammalla moottorilla ja laajennetulla matkustamolla varustettu UH-1B vuonna 1960. UH-1C:n moottori vieläkin tehokkaampi ja tästä syystä malliin kuuluivat myös uusi roottori ja pidempi pyrstö.[3][4]

Vuonna 1962 Yhdysvaltain merijalkaväki valitsi Hueyn uudeksi rynnäkkötukikopterikseen. Tarkoitusta varten kehitetty UH-1E-variantti perustui UH-1B:hen, mutta esimerkiksi koneen elektroniikka vaihdettiin merijalkaväen standardien mukaiseksi, eräät rakennusmateriaalit vaihdettiin paremmin suolavettä sietäviksi ja koneeseen lisättiin roottorijarru, jotta se olisi turvallisempi laivojen kansilla. Tästä mallista muokattiin edelleen variantit K (etsintä- ja pelastuskopteri) ja L (rahtikopteri).[3][4]

Kopterin kuljetuskapasiteetin lisäämiseksi 204-sarjan koria päätettiin pidentää metrillä. Ensimmäinen tätä uutta 205-korimallia käyttänyt Huey-variantti oli UH-1D, joka tuli käyttöön jo ennen C-varianttia. Mallin moottori oli jälleen tehokkaampi ja roottori isompi, joskin käytännössä Vietnamin ylänkö-alueilla kone ei ohuen ilman vuoksi ollut enää edeltäjiään voimakkaampi. D-malliin voitiin myös asentaa huomattavasti enemmän ja raskaampia asejärjestelmiä kuin edeltäjiinsä.[3][4]

Vuonna 1964 Yhdysvaltain ilmavoimat tilasi jälleen voimakkaammalla moottorilla varustetun UH-1F-mallin, jonka alkuperäinen tehtävä oli palvella strategisia ohjustukikohtia. Myöhemmin mallia käytettiin myös erikoisjoukkojen operaatioihin Kaakkois-Aasiassa, ja siitä kehitettiin edelleen psykologisiin operaatioihin erikoistunut P-malli.[3][4]

Yöoperaatioita varten suunniteltiin 205-runkoinen UH-1H, jota oli mahdollista lentää vain instrumenttien varassa. Tästä edelleen kehitetty EH-1H erikoismalli oli tarkoitettu elektroniseen sodankäyntiin. Lisäksi Hueytä tuotettiin myös lisenssillä Yhdysvaltain liittolaismaissa, missä sille annettiin eri tunnuksia.[3][4]

Vuonna 1970 käyttöön tullut UH-1N Twin Huey oli ensimmäinen kaksimoottorinen UH-1-malli. Turbiinien sovittamiseksi kone rakennettiin 205:stä edelleen laajennetun 212-rungon ympärille. Bell Helicopters suunnitteli koneen alun perin Kanadan ilmavoimien tilauksesta, mutta kone tuli myös laajasti Yhdysvaltain asevoimien käyttöön. Mallista valmistettiin myös 7 erikoiskuljetusversiota Yhdysvaltain presidentin käyttöön.[4][5]

2000-luvun alussa Yhdysvaltain asevoimat ryhtyi uudistamaan UH-1N-laivastoaan. Verrattuna 1N:ään uusi UH-1Y Venom sisältää modernisoidut hallinta- ja havainnointilaitteet, uudistetun, nelilapaisen roottorin sekä rakenteellisia parannuksia. UH-1Y:tä alettiin tuottaa päivityspakkauksena olemassa oleviin 1N-malleihin vuonna 2004 ja ensimmäiset koneet otettiin käyttöön seuraavana vuonna. Vanhojen 1N-mallien päivittäminen lopetettiin 2008 ja 1Y-mallista ryhdyttiin valmistamaan kokonaan uusia yksilöitä.[4][5] [6]


  1. a b UH-1 Iroquois (Huey) globalsecurity.org. GlobalSecurity.org. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  2. a b Up From Kitty Hawk (PDF) Airforce Magazine: Airforce-Magazine.com. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f Iroquois (Huey) History globalsecurity.org. GlobalSecurity.com. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Bell 204 / 205 Heli.com. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  5. a b UH-1N Iroquois (Huey) GlobalSecurity.com. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)
  6. UH-1Y Venom (Huey) GlobalSecurity.com. Viitattu 3.5.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]