Ketunlieko
| Ketunlieko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Liekomaiset Lycopodiophytina |
| Luokka: | Liekomaiset Lycopodiopsida |
| Lahko: | Lycopodiales |
| Heimo: | Liekokasvit Lycopodiaceae |
| Suku: | Ketunlieot Huperzia |
| Laji: | selago |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ketunlieko eli havuketunlieko (Huperzia selago)[2] on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ketunlieon versosto on pysty. Pieninä kimppuina olevat tiheälehtiset varret kasvavat 5–20 cm korkeiksi. Pienet alle senttimetrin pituiset neulasmaiset, litteät ja talvehtivat lehdet ovat varressa lähes kierteisesti. Neulasmaiset itiölehdet ovat vuosiverson yläosassa, ja ne muistuttavat suuresti itiöpesäkkeettömiä lehtiä. Huomaamattomat kellertävät itiöpesäkkeet piilevät itiölehtien hangassa. Ketunlieon itiöt kypsyvät Suomessa kesä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on maansisäinen, mukulamainen ja lehtivihreätön.[3][4]
Suomessa ketunlieosta tavataan kahta alalajia: metsäketunlieko (ssp. selago) ja pohjanketunlieko (ssp. appressa)[2]. Metsäketunlieko on itusilmuton tai vain niukasti itusilmuinen, lehdet ovat tummanvihreitä ja sivulle tai yläviistoon harittavia. Pohjanketunlieolla on aina itusilmuja ja sen lendet ovat väriltään vaaleamman vihreitä ja ne ovat tiiviisti varren myötäisiä.[3] Alalajien välimuodot ovat yleisiä.[5]
Lähilajeista ketunlieon voi sekoittaa hieman samanlaiseen riidenliekoon (Spinulum annotinum).[6]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ketunliekoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa lajin päälevinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Itä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan, ja edelleen Pohjois-Balkanilta Venäjälle ja Pohjoismaihin. Lajia tavataan myös laajalla alueella Siperiassa sekä Pohjois-Amerikan pohjois- ja itäosissa.[6] Suomessa ketunliekoa tavataan koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Lapissa.[7] Alalajeista metsäketunlieko on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjanketunlieko Pohjois-Suomessa.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ketunliekoa tavataan kosteissa ja yleensä rehevissä metsissä, kuten tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä sekä kangas- ja lehtokorvissa. Sitä kasvaa myös lettosoilla, tihkupinnoilla, suo-ojien reunamilla, puronvarsilla, rannoilla, kosteissa kallionkoloissa ja -seinämillä.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ketunlieon keitinvettä on aikaisemmin käytetty syöpäläisten karkottamiseen kotieläimistä.[6] Myrkyllistä kasvia on käytetty aikaisemmin myös voimakkaasti ulostuttavana ja oksennuttavana rohtona.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Halkka, Antti ym.: Kotimaan luonto-opas, s. 15. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19804-8
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Huperzia selago IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b havuketunlieko – Huperzia selago Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019.
- ↑ a b c d Retkailykasvio 1998, s. 35.
- ↑ Kotimaan luonto-opas 1994, s. 15.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 148.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Lopplummer Viitattu 28.8.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Havuketunlieon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2011.
- ↑ Henriette's Herbal Homepage Viitattu 28.8.2011.