Merikarhut
Merikarhut | |
---|---|
Pohjanmerikarhukoiras (Callorhinus ursinus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Alalahko: | Caniformia |
Heimo: | Korvahylkeet Otariidae |
(luokittelematon): |
Turkishylkeet Arctocephalinae Gray, 1837 |
Suvut | |
|
|
Katso myös | |
Merikarhut[1][2] eli turkishylkeet (Arctocephalinae) on korvahylkeisiin kuuluva lajiryhmä, joka on perinteisesti luokiteltu korvahylkeiden heimon (Otariidae) alaheimoksi. Korvahylkeiden jako kahteen alaheimoon, so. merikarhuihin ja merileijoniin (Otarinae), on kuitenkin osoittautunut epäluonnolliseksi, eikä sitä nyttemmin yleensä käytetä. Turkishylkeet erottaa merileijonista selvimmin niille tyypillinen tiivis pohjaturkki.
Merikarhuja on kahdessa suvussa: pohjanmerikarhu suvussa Callorhinus, sekä kahdeksan lähinnä eteläisten merten lajia suvussa Arctocephalus. DNA-tutkimuksen mukaan nämä eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan pohjanmerikarhun läheisimmät sukulaiset ovat merileijonien ryhmässä. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut merikarhu-termin hylkäämistä myös lajinimistä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ Koivisto, I., & Sarvala, M. & Liukko, U-M.: Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 249. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta (2008): Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Toimikunnan vahvistamaton ehdotus) Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 20.11.2010.