Tsetsekärpäset
| Tsetsekärpäset | |
|---|---|
 Glossina morsitans |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Osalahko: | Muscomorpha |
| Heimo: | Glossinidae |
| Suku: |
Tsetsekärpäset Glossina Wiedemann, 1830 |
 |
|
| Katso myös | |
Tsetsekärpäset (Glossina) on kärpästen suku ja Glossinidae-heimon ainoa suku. Suvusta tunnetaan 23 lajia. Ne imevät verta ja levittävät Trypanosoma-siimaeliöitä, jotka aiheuttavat unitautia ihmisille ja karjalle.[1]
Levinneisyysalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tsetsekärpäsiä elää vain Afrikassa sekä lounaisessa Saudi-Arabiassa. Niiden 11 miljoonan neliökilometrin laajuista levinneisyysaluetta Afrikassa Kalaharin autiomaan ja Saharan välissä kutsutaan "tsetse-vyöksi", jolla niiden levittämä unitauti vaikeuttaa karjankasvatusta huomattavasti.[1]
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tsetsekärpänen on hiukan huonekärpästä suurempi. Naaras ja koiras ovat hyvin samannäköisiä, mutta koiraalla on pieni ihmissilmin havaittava nystyrä vatsassaan. Levossa tsetsekärpänen pitää siipiään tunnusomaisesti limittäin vartalonsa päällä niin että siivet muistuttavat kieltä (latinaksi glossa). Keskellä siipeä on lihakirveen terän muotoinen solu. Lentäessään kärpäset pitävät kuuluvaa, hiukan häiritsevää ääntä.[1]
Imukärsän tyvessä on lihaksikas kupu. Levossa imukärsä osoittaa suoraan eteenpäin, ruokaillessa alaspäin. Kärpänen puhkaisee imukärsänsä päällä saaliinsa ihon ja imee verta sen hiussuonesta.[1]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Glossina-sukuun kuuluu 23 lajia. Ne jaetaan kolmeen ryhmään niiden levinneisyyden, käyttäytymisen ja morfologian perusteella.[1]
| Alaryhmä | Koko (mm) | Levinneisyysalue | Lajit[1] |
|---|---|---|---|
| Morsitanis | 7,5–11 | kaikenlainen savanni aina aavikon reunoille asti | G. austeni, G. morsitans, G. pallidipes, G. swynnertoni |
| Fusca | 10–13 | sademetsät ja puusavanni | G. fusca G. nigrofusca, G. fuscipleuris, G. schwetzi, G. longipennis, G. severini, G. medicorum, G. vanhoofi, G. tabaniformis, G. brevipalpis, G. longipennis, G. haningtoni, G. frezili, G. nashi |
| Palpalis | 6,5–11 | sademetsät ja niiden jatkeet, savannien vadit ja järvenrannat | G. palpalis, G. tachinoides, G. caliginea, G. fuscipes, G. palicera |
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuiset tsetsekärpäset ovat pääasiassa päiväaktiivisia. Ne oleskelevat kasvillisuuden seassa ja odottavat veriateriaa. Muuta ravintoa ne eivät koko elämänsä aikana kaipaa, sillä toukkanakin ne ruokailevat vain emonsa sisässä. Tsetsekärpäsen täytyy syödä joka toinen päivä.[1]
Kärpänen löytää saaliinsa yleensä sen liikkeen perusteella, minkä vuoksi se usein jahtaa kaikenlaisia nopeasti liikkuvia kohteita, mukaan lukien autoja ja moottoripyöriä. Lähempänä saalista kärpänen katsoo myös kohteen muotoa ja väriä sekä haistaa sen hengityksen ja virtsan. Eri lajit ovat herkkiä erilaisille hajuille.[1]
Tsetsekärpäsen yleisintä saalista ovat nisäkkäät, mutta vesistöillä elävät lajit juovat myös matelijoiden verta. Eri lajit suosivat eri saaliita. Kun villieläimistä on puutetta, kärpäset käyvät karjan kimppuun. Seeprat tsetsekärpänen jättää rauhaan, ja ihmisiäkin se puree vain harvoin. Useimmin ihmisen kimppuun käyviä lajeja ovat Glossina palpalis, Glossina tachinoides ja Glossina fuscipes, ja niistä 80-prosenttisesti koiraat, sillä naaraat suosivat suurempia nisäkkäitä.[1]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naaras parittelee yleensä vain yhden kerran elämässään. Se tuottaa kerrallaan yhden munan, joka kehittyy toukaksi naaraan kohdussa. Siellä toukka nauttii emonsa tuottamaa ravintoa. Kymmenen päivän kuluttua toukka jättää emonsa ja kaivautuu maahan, missä se koteloituu jo muutamassa tunnissa. Tummanruskeasta kotelosta kuoriutuu aikuinen kärpänen 30 vuorokauden kuluttua. Emo tuottaa uuden toukan 7–11 vuorokauden välein, koko elämänsä aikana yhteensä enintään 12 toukkaa.[1]
Taudinlevittäjänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tsetsekärpäset eivät esiinny kovinkaan suurilukuisina. Ne ovat kuitenkin hyvin haitallisia, sillä ne toimivat unitautia levittävän Trypanosoma-siimaeliön kantajina, ja levittävät sitä eläimestä toiseen verta juodessaan. Eläinten unitautia kutsutaan myös naganataudiksi.[1]
Unitaudin arvioitiin aiheuttavan noin 9 000 ihmisen kuoleman vuosittain (2010).[2] Tsetsekärpästen ja naganataudin vaikutuksesta monissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa laajamittaista nautaeläimiä hyödyntävää kiertoviljelyä on pidetty mahdottomana ja tätä on pidetty eräänä keskeisenä syynä maaseudun köyhyyteen näissä maissa. Suurten kotieläinten puute on aiheuttanut, että peltoja on muokattu paljolti ihmisvoimin kuokalla eikä tehokkaammin eläinten vetämillä auroilla. Eläinten unitaudin johdosta maidon, lihan ja lannan tuotanto vähenee paljon, ja tiineeksi tulleiden eläinten keskenmenoriski kasvaa. Vähitellen hoitamaton sairastunut eläin menehtyy (arviolta 3 milj. nautakuolemaa vuosittain). Tällä on valtava merkitys tsetsekärpäsen esiintymisalueilla elävien vähävaraisten pienviljelijöiden toimeentuloon. Eläinten pito alueella kannattaa vain jatkuvan estolääkityksen avulla, mistä aiheutuu usein lääkeresistiivisyyteen liittyviä ongelmia ja mitä eläinlääkeväärennykset vaikeuttavat. Vuosittaisten maataloustuotannon rahallisten menetysten arvioitiin olleen Afrikan tsetsekärpästen esiintymisalueella tästä syystä vuonna 2001 yhteensä 4,75 miljardia dollaria.[3]
On havaittu että joillain nautaroduilla, kuten länsiafrikkalaisella, Guineasta peräisin olevalla N'Damalla, on huomattava vastustuskyky Trypanosoma-siimaeliöitä vastaan, vaikka eläinten maidontuotanto laskeekin mikäli ne saavat siimaeliön tartunnan. Siksi N'Damoja laidunnetaankin useissa Länsi- ja Keski-Afrikan maissa (eteläinen Senegal, Guinea-Bissau, Gambia, Mali, Norsunluurannikko, Liberia, Nigeria ja Sierra Leone).[4]
Tsetsekärpästä torjutaan hyönteismyrkkyruiskutuksilla, myrkytetyillä ansoilla ja levittämällä steriilejä koiraita.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Richard Lucius, Brigitte Loos-Frank, Richard P. Lane, Robert Poulin, CraigW. Roberts, Richard K. Grencis: The Biology of Parasites, s. 415–418. Wiley-VCH, 2017. ISBN 978-3-527-32848-2
- ↑ Rafael Lozano, et al.: Global and regional mortality from 235 causes of death for 20 age groups in 1990 and 2010: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2010 Lancet 380(9859): 2095-128. doi: 10.1016/S0140-6736(12)61728-0. 15.12.2012. thelancet.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Trypanosomosis, Tsetse and Africa. The Year 2001 Report (pdf) publishing.service.gov.uk. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Breeds of Livestock - N'dama Cattle okstate.edu. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tsetse.org (englanniksi)
- Trypanosomiasis, human African (sleeping sickness), Updated Feb. 2016 (englanniksi) (who.int)
- Trypanosomiasis, African (englanniksi) (cdc.gov)