Trikloorietyleeni
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Trikloorietyleeni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Trikloorieteeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | ClC=C(Cl)Cl |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2HCl3 |
| Moolimassa | 131,39 g/mol |
| Sulamispiste | –73 °C (200 K) |
| Kiehumispiste | 87 °C (360 K) |
| Tiheys | 1,46 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | liukenee eetteriin, etanoliin ja kloroformiin |
Trikloorietyleeni (trikloroetyleeni, trileeni) C2HCl3 on kirkas, helposti haihtuva neste. Trikloorietyleenia liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,1 g/100 ml.
Kemian teollisuudessa trikloorietyleenin pohjana on asetyleeni, josta tämä halogeeniyhdiste tuotetaan asetaldehydin kautta. Trikloroetyleenin haju muistuttaa kloroformia. Maku on makeahkon kirpeä, polttava. Trikloorietyleenista käytetään myös nimityksiä 1,1,2-trikloorietyleeni, trikloorieteeni, etyleenitrikloridi ja asetyleenitrikloridi.
Ainetta käytetään teollisuudessa rasvojen, hartsien, vahojen, kumien ja värien sekä selluloosaestereiden ja -eetterien liuottimena. Vaatteiden kemiallisessa pesussa aineella on laajalti käyttöä. Sitä on käytetty nukutusaineena synnytyksissä ja pienehköissä leikkauksissa. Anestesia- ja muussa lääketieteellisessä käytössä aine on värjätty siniseksi, jotta se erottuisi kloroformista.
Arkisessa yksityiskäytössä aine on jokseenkin harvinaista, mutta esimerkiksi auton maalauksessa sillä on osansa sen nimenomaisen voimakkaan rasvanirrotuskyvyn ansiosta: maalattava pinta saadaan trikloorietyleenillä taatusti maalia pysyvästi sitovaksi tai koneistettu pinta täysin puhtaaksi ennen asennusta.
Trikloorietyleeniä saa yksityiskäyttöön sopivia määriä yleensä vain apteekeista.