Toivo Karhunen
Toivo Edvard Karhunen (1. elokuuta 1882 Vesanto - 5. marraskuuta 1944) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Torsten Karhunen ja Agata Lyytinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1906 Aino Johanna Korhosen kanssa, joka kuoli vuonna 1907 ja hän avioitui toisen kerran vuonna 1918 Helmi Saarelan kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhunen kävi viisi luokkaa Kuopion suomalaisesta yhteiskoulua ja suoritti tiedonantokurssin Santahaminassa vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhunen työskenteli puutavarakauppiaana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 8. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 12. kesäkuuta 1917 pataljoonan 3. komppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karhunen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. Krenatöörirykmentin 2. Savon pataljoonan 3. komppaniaan ja konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Vilppulassa, Lylyssä, Korkeakoskella, Moisiolla, Lempäälässä, Tampereella ja Vesilahdella sekä rykmentin etenemiseen Valkeakosken, Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kautta Koskelle.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Karhunen palveli komppanianpäällikkönä ja pataljoonan adjutanttina 2. Krenatöörirykmentistä muodostetussa Viipurin vartiopataljoonan 3. konekiväärikomppaniassa. Hänet siirrettiin 17. lokakuuta 1918 alkaen Lapin ryhmään ja 11. joulukuuta 1918 alkaen Kenttätykistörykmentti n:o 3:een, missä hän palveli viestiupseerina ja rykmentin rahastonhoitajana. Armeijasta hän erosi 9. syyskuuta 1920 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Ylöjärven suojeluskuntaan, josta hänet siirrettiin edelleen Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin 3. alueen päälliköksi 1. kesäkuuta 1921 ja palveli siellä 31. lokakuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi liikemieheksi Lempäälään. Vuosina 1921–1922 hän osallistui heimosotiin Vienan-Karjalassa, missä hän toimi komppanianpäällikkönä Repolan pataljoonassa ja otti osaa sotatoimiin etenemiseen Repolasta Porajärvelle ja Porajärven taisteluihin.[1][2]
Talvisota- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Karhunen osallistui ensin Jalkaväkirykmentti 65:n talousupseerina ja myöhemmin Hevosvarikko l:n päällikkönä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin talousupseeriksi Ilmavalvontakoulutuskomppania 6:eeb, mistä hänet siirrettiin Lounais-Hämeen suojeluskuntapiiriin kotiuttamista varten vuonna 1942. Hän toimi vielä vuonna 1944 Kaasunsuojeluvarikko 3:n tarkastaja. Hän kuoli 10. Sotasairaalassa.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.