The Finnuit
| The Finnuit: Finnish Culture and the Religion of Uniqueness | |
|---|---|
 |
|
| Kieli | englanti |
| Genre | kulttuurisosiologia |
| Kustantaja | Akademiai Kiado ZRT |
| Julkaistu | 2009 |
| Sivumäärä | 288 |
| ISBN | 978-9630587310 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
The Finnuit: Finnish Culture and the Religion of Uniqueness ('Suomalainen kulttuuri ja ainutlaatuisuuden uskonto') on brittiläisen Edward Duttonin vuonna 2009 ilmestynyt kirja. Dutton on opiskellut uskontoantropologiaa Aberdeenin yliopistossa, jossa hän myös väitellyt tohtoriksi ja työskentelee toimittajana.[1]
Kirjassa Dutton vertaa Suomea ja suomalaista kulttuuria Grönlantiin. Hänen mukaansa sekä suomalaisilla että grönlantilaisilla on ollut vaikeaa sopeutua nykyaikaiseen elämäntapaan. Tämä on näkynyt muun muassa uskonnollisuutena, runsaana alkoholinkäyttönä ja itsemurhien yleisyytenä. Esimerkiksi kristillisten herätysliikkeiden asema on vahva vastavaikutuksena perinteistä elämäntapaa uhkaaville muutoksille. Toisaalta herätysliikkeet heijastavat luterilaisuuden synti- ja häpeäkäsitystä ja siitä nousevaa tarvetta vertaisryhmään.[2]
Duttonin mukaan suomalaiselle kulttuurille on ominaista yhteisökeskeisyys, jossa yksilöllisyyden ilmaisu on rajoitettua. Sisäisiä ristiriitoja pyritään sovittelemaan ja vaientamaan. Suomi on hänen mukaansa myös perinteistä miehen mallia vaaliva yhteiskunta. Tätä mallia ylläpitää muun muassa miesten asevelvollisuus. Duttonin mukaan suomalaisilla on kulttuurisesti huono itsetunto, he ovat joutuneet häpeämään itseään. Väestöä on pidetty kehittymättömänä vielä 1900-luvulla, ja valtiollinen historia on nuorta. Yläluokka oli pitkään ruotsinkielistä. Duttonin mukaan Suomen ruotsinkielisiä saatetaan pitää vieläkin ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvina etenkin vähemmän koulutetun väestön keskuudessa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Publications Akadémiai Kiadó. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 17.10.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Räikkä, Jyrki: Mitäs me finuiitit. Helsingin Sanomat, 15.10.2009, s. C3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2009.