Bronx
| Bronx | |
|---|---|
 Yankee Stadium Bronxissa. |
|
 Kaupungin kartta, jossa Bronx korostettuna. |
|
| Kaupunki | New York City |
| Pinta-ala | 150 km² |
| Väkiluku | 1 472 654 (2020) |
| Väestötiheys | 13 482 as./km² |
Bronx (virallisesti The Bronx) on piirikunta (engl. county) ja kaupunginosa (engl. borough) New Yorkin kaupungissa Yhdysvalloissa. Bronxissa asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Se sijaitsee kaupungin pohjoisosassa ja on ainoa New Yorkin kaupungin alueista, joka sijaitsee mantereella. Alue on saanut nimensä piirikunnan alueelle tilansa vuonna 1693 perustaneen färsaarelaisen[1] Jonas Bronckin perheen mukaan nimetystä Bronx-joesta. Bronx saavutti 1970-luvulla lisääntyneen rikollisuuden ja slummiutumisen seurauksena huonon maineen, josta se kärsii yhä nykyäänkin muun muassa vähäisen matkailun muodossa. Bronxissa on kuitenkin keskenään hyvin erilaisia asuinalueita, joista osa varakkaiden suosiossa.[2] Bronx on tunnettu graffiteistaan, joita näkee melkein joka korttelissa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bronxin asuttivat ensimmäiseksi maanviljelijät ja se säilyi maaseutuna vuosisatoja. Alun perin Bronxin yhdisti Manhattaniin vain King's Bridge, joka kulki Spuyten Duyvil Creekin yli. Vapaussodan jälkeen varakkaat poliitikot ja kauppiaat rakensivat sinne kesäsasuntoja. Siellä oli laukkarata, missä järjestettiin Belmontin laukkakilpailut (engl. Belmont Stakes) vuoteen 1889 saakka. Rautatiet, uudet sillat ja kaupankäynti yhdistivät vähitellen Bronxin alakaupunkiin, ja vuonna 1874 Morrisanian, West Farmsin ja Kingsbridgen kaupungit liitettiin New Yorkin kaupunkiin, joka sitä ennen käsitti vain Manhattanin. Uusille alueille rakennettiin ilmaradat ja sinne perustettiin suuria puistoja; nykyäänkin Bronxin pinta-alasta neljäsosa on yhä puistoja.[3]
Nykyinen Bronxin kaupunginosa syntyi, kun sen alueet liitettiin New Yorkiin vuonna 1898. Vuoteen 1910 mennessä metrolinjat etenivät pohjoiseen ja edistivät väestönkasvua. Kun Bronxin piirikunta perustettiin 1914, siellä asui paljon italialaisia, juutalaisia, irlantilaisia ja armenialaisia. Julkiset rakennushankkeet työllistivät monia, kun alueelle rakennettiin puistoja, eläintarha, kasvitieteellinen puutarha ja Jerome Parkin tekojärvi. Työpaikkoja tarjosivat myös New Yorkin yliopiston kampus, metroverkoston laajentaminen ja Yankee Stadiumin rakentaminen (1923). Fordham Roadista tuli pääostoskatu, ja Grand Concourse oli yksi kaupungin arvostetuimpia osoitteita. Bronxissa on yhä eniten art deco -tyylin rakennuksia koko maailmassa. Bronx yhdistettiin muuhun kaupunkiin Triborough'n sillalla 1936 ja Whitestonen sillalla 1939.[3]
Bronxin kukoistuskausi päättyi äkillisesti urbaaniin rappeutumiseen yhdessä vuosikymmenessä 1960-luvun puolenvälin jälkeen. Sen aiheuttivat rikollisuus, huumeiden välittäjät, laittomat vuokranantajat ja yhä uudet siirtolaisaallot. Puertoricolaiset saivat poliittisen vallan, kun Herman Badillo valittiin kaupunginosan johtajaksi (engl. Borough President) ja myöhemmin edustajainhuoneeseen. Kuitenkaan Bronx ei tullut tunnetuksi etnisten ryhmien edistyksestä vaan tulipaloista ja huume- ja jengisodista. Etelä-Bronxin Mott Haven, Hunts Point ja Morrisania muuttuivat slummeiksi, joista muutettiin pois niin nopeasti kuin mahdollista. Rappeutuminen levisi pohjoiseen ja uhkasi pilata koko kaupunginosan.[3]
1900-luvun lopulla kehitys muutti suuntaansa ja Bronx toipui huomattavasti. Kun vakuutuskorvauksia rajoitettiin lailla, vuokranantajien masinoimat tuhopoltot loppuivat. Tyhjille tonteille rakennettiin omakoti- ja rivitaloja ja tuhansia asuntoja kunnostettiin kaupungin varoin. Kansallisuusryhmien väliset jännitteet – kaupunginosan asukkaista kolmannes on afroamerikkalaisia, kolmannes latinoja ja kolmannes aasialaisia ja valkoisia – ovat lieventyneet ja alueen korkeakoulujen opiskelijamäärät ovat nousseet. Bronxin väkiluku alkoi nousta 1990-luvun puolessavälissä, ja yläluokan asuinalueet Riverdalessa ja City Islandin saarella ovat jälleen tulleet suosituiksi. Poliittinen valta on pysynyt latinoäänestäjien käsissä, mutta koko kaupunginosa on hyötynyt historiallisesta elpymisestä.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kangas, Sinimaaria & Stenger, Wif: New York - Suomalainen matkaopas. Helsinki: Suomalainen Matkaopas, 1992. ISBN 952-9715-02-1
- ↑ Haapasalo, Alli: Mondo matkaopas New York, s. 177–179. Image kustannus, 2007. ISBN 978-952-5678-06-2
- ↑ a b c d New York City: The Bronx Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.12.2013. (englanniksi)