Termiitit
| Termiitit | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Ylälahko: | Rososiipiäiset Dictyoptera |
| Lahko: | Torakat Blattodea |
| Yläheimo: | Blattoidea |
| Kladi: |
Termiitit Termitoidae Latreille, 1802[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Heimot[3][4] | |
| Katso myös | |
Termiitit (Termitoidae, syn. Isoptera) on torakoiden lahkoon kuuluva hyönteisryhmä, jonka jäsenet elävät yhdyskunnissa. Tavallisen termiitin ruumis on pehmeä ja kooltaan alle 10 millimetriä.
Yhdyskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termiittiyhdyskuntien koko vaihtelee muutamasta sadasta jopa useaan miljoonaan yksilöön. Tavallisesti yhdyskunnassa on yksi kuningatar ja yksi kuningas. Työläiset puolestaan hoitavat ravinnon hankinnan, huolehtivat jälkeläisistä ja pesästä. Muurahaisista poiketen termiittikuningas elää kuningattaren kanssa ja jatkaa parittelua tämän kanssa. Kuningatar voi kasvaa jopa satakertaiseksilähde? työläiseen verrattuna, mutta kuningas on yleensä vain hivenen työläistä isompi.[5]
Sotilastermiitit ovat erilaistuneet anatomialtaan ja käyttäytymiseltään. Niiden leuat voivat olla jopa niin suuret, että ne eivät kykene itse syömään, joten työläisten tulee syöttää niitä. Sotilaiden tehtävänä on puolustaa pesää ja sen asukkaita esimerkiksi muurahaiskarhuja ja -käpyjä sekä muurahaisia yms. hyönteisiä vastaan. Joillakin lajeilla on myös erikoistuneita muotoja, joilla on otsassaan suutin, josta ne voivat ruiskuttaa liimamaista nestettä.[6]
Tietyt termiitit voivat tuhota lähes kaiken eteen tulevan. Esimerkiksi Thaimaassa esiintyy asunnoissa termiittejä, jotka voivat syödä huonekaluja ja jopa sähköjohtoja, aiheuttaen oikosulkuja. Siksi niiden hävitystoimiin kehotetaan ryhtymään heti, kun kellertävää purua ja pieniä pyöreitä reikiä ilmestyy asuntoon
Toisin kuin muurahaisilla, termiittikoiraat eivät ole haploideja, vaan koiraita ja naaraita syntyy yhtä paljon, joskin vain hyvin harvat niistä kehittyvät sukukypsiksi.
Luokitus ja kehityshistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termiitit luokiteltiin pitkään omaksi lahkokseen, mutta 2000-luvulla se on siirretty torakoiden lahkon ryhmäksi. Entomological Society of America siirsi esimerkiksi omassa taksonomiassaan termiitit torakoiden lahkoon vuonna 2018. DNA:n sekvensoinnin perusteella termiitit erosivat torakoista 150 miljoonaa vuotta sitten ja kehittyivät eusosiaalisiksi. Termiittien yhteiskuntakäyttäytyminen kehittyi noin 50 miljoonaa vuotta aiemmin kuin esimerkiksi muurahaisten tai mehiläisten vastaava käyttäytyminen.[7] Vanhinta termiittityyppiä edustaa Mastotermitidae-heimo. Ne ovat suurikokoisia ja torakkamaisia.[8] Heimon ainoa nykyisen elävä laji on Mastotermes darwiniensis. Sen suvusta on fossiileja eoseenikaudelta ja ne ovat hyvin samanlaisia kuin nykyään elävä laji. Meiatermes-suvun fossiileja on varhaisliitukaudelta. 130 miljoonaa vuotta vanha työläisfossiili on ensimmäinen todiste eusosiaalisesta käyttäytymisestä.[9]
Termiittien heimoista nuorin on Termitidae-ryhmä. Termitidae-heimon jäsenillä ei ole suolessaan selluloosaa hajottavia alkueläimiä, mutta niillä on symbioottista elämää sienten ja bakteerien kanssa, mikä on tehnyt niistä suurimman termiittiryhmän.[10][11]
Elämänkierto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termiitit parveilevat kuten muurahaiset. Vuosittain osasta toukkia kehittyy siivekkäitä ja termiitit lähtevät häälennolle. Naaras houkuttelee koiraan rauhasistaan erittyvällä hajulla. Kun naaras ja koiras pariutuvat, niiden siivet putoavat pois. Ne perustavat pesän ja kasvattavat ensimmäiset työläiset itse. Työläiset ovat sekä naaraita että koiraita. Ne hoitavat poikasia ja rakentavat pesää.[5][6]
Pesän perustaneita naarasta ja koirasta kutsutaan kuningattareksi ja kuninkaaksi. Kuningatar voi tuottaa tuhansia munia päivässä. Joillain lajeilla pesässä saattaa olla myös muutamia muita lisääntymiskykyisiä jäseniä. Lisääntymiskykyiset ovat termiittipesän ainoita täysikasvuisia. Työläiset ja sotilaat ovat kaikki keskenkasvuisia, mutta ne voivat kasvaa oikeissa olosuhteissa sotilaiksi tai lisääntyjiksi.[5][6]
Kun työläisiä on tarpeeksi pesän hoitoon, osasta toukkia kehittyy sotilaita, joiden tehtävänä on suojella työläitä. Pesän edelleen kehityttyä osasta toukkia kehittyvät taas siivekkäät, lisääntymiskykyiset yksilöt. Ne lähtevät pariutumislennolle, jolla suurin osa niistä tulee syödyksi, mutta osa pariutuu ja perustaa uuden pesän.[5][6]
Kuningatar ja kuningas erittävät feromoneja, jotka estävät muiden termiittien kehittymisen lisääntymiskykyisiksi. Molempien feromit vaikuttavat vain niiden oman sukupuolen jäseniin. Kun toinen kuninkaallisista kuolee tai pesän koko kasvaa tarpeeksi, vähenee feromonin vaikutus ja osasta termiittejä kehittyy lisääntymiskykyisiä. Pesä voi myös jakautua, jos siinä on useita lisääntymiskykyisiä.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Collins, N. Mark. Termiitit. Maailman eläimet: Selkärangattomat. Mikkola, Kauri (päätoim.). Tammi. Helsinki. 1989. ISBN 951-30-6534-0
- Grimaldi, David & Engel, Michael S.. Evolution of the Insects. Cambridge University Press. 2005. Katkelmia Google Booksissa.
- Meyer, John R. 2005. Termites. NC State University.
- Simpson, Stephen. Torakat. Maailman eläimet: Selkärangattomat. Mikkola, Kauri (päätoim.). Tammi. Helsinki. 1989. ISBN 951-30-6534-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Beccaloni, George W.: order Blattodea Cockroach Species File Online. Version 5.0/5.0. 2014. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Epifamily Termitoidae - Termites BugGuide.Net. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Constantino, Reginaldo: Termite Database heinäkuu 2019. Brasília: University of Brasília. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): ”Eläinkunnan luokittelu”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2124. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5 (suomenkielisten nimien lähde)
- ↑ a b c d Collins 1989: 46–47
- ↑ a b c d e Mayer 2005
- ↑ Daley, Jason: Termites Are Moving in With Cockroaches, Taxonomically Smithsonian.com. 5.3.2018. Smithsonian Institute. Viitattu 19.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Grimaldi & Engel 2005: 242
- ↑ Grimaldi & Engel 2005: 246
- ↑ Collins 1989: 48
- ↑ Grimaldi & Engel 2005: 249