Pelkoa ei voi paeta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tenebrae)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pelkoa ei voi paeta
Tenebre
Ohjaaja Dario Argento
Käsikirjoittaja Dario Argento
Tuottaja
Säveltäjä
Kuvaaja Luciano Tovoli
Leikkaaja Franco Fraticelli
Lavastaja Maurizio Garrone
Erikoistehosteet Giovanni Corridori
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö
  • Sigma Cinematografica
  • Roma
Levittäjä Titanus
Ensi-ilta
Kesto 110 minuuttia[a]
Alkuperäiskieli englanti, italia, espanja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pelkoa ei voi paeta (ital. Tenebre, myös Tenebrae; lisäksi Yhdysvaltojen markkinoilla elokuvaa levitettiin editoitua ja leikattua versiota nimellä Unsane) on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut Dario Argenton ohjaama jännityselokuva, joka luetaan niin sanottuun giallo-elokuvien lajityyppiin.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Neal (Anthony Franciosa), yhdysvaltalainen väkivaltaisten kauhukirjojen kirjoittaja, on mainostamassa uusinta kirjaansa nimeltä Tenebrae Roomassa, Italiassa, yhdessä agenttinsa Bullmerin (John Saxon) ja avustajansa Annen (Daria Nicolodi) kanssa. Peterin tietämättä kaupunkiin on seurannut hänen katkeroitunut entinen vaimonsa Jane (Veronica Lario). Juuri ennen Peterin saapumista kaupunkiin nuori naispuolinen taskuvaras murhataan partaveitsellä, ja murhaaja lähettää nimenomaan Peter Nealille kirjeen, jonka mukaan Neal inspiroi murhaajaa tähän ja tuleviin tekoihinsa. Asia kiinnostaa tietenkin poliisiakin, ja sitä selvittämässä ovat etsivät Giermani (Giualiano Gemma) ja Altieri (Carola Stagnaro).

Kaupungissa murhataan nopeaan tahtiin useita henkilöitä erittäin raa’asti; uhreihin lukeutuu myös Nealin agentti Bullmer, jolla oli salasuhde tämän avustajan Annen kanssa. Epäilykset kohdistuvat useisiin eri henkilöihin, osa näistä myös kuolee itse. Kun Nealin ex-vaimon Janen kimppuun käydään väkivaltaisesti kirveellä, hyökkääjäksi paljastuu itse Peter Neal, jonka oma mielenterveys on horjunut kaupungin murha-aallon vapautettua hänen muististaan muistoja ikävistä nuoruuden tapahtumista Yhdysvalloissa. Hän hyökkää Annen kimppuun, vaikka ei olekaan osallistunut kaupungilla aiemmin tapahtuneisiin murhatöihin. Lopulta poliisietsivät ja vaikeasti vahingoittunut Anne kohtaavat Peterin väkivaltaisessa ja verisessä yhteenotossa.

Roolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Anthony Franciosa … Peter Neal  
 John Saxon … Bullmer  
 Daria Nicolodi … Anne  
 Giuliano Gemma … etsivä Giermani  
 Mirella D'Angelo … Tilde  
 John Steiner … Christiano Berti  
 Veronica Lario … Jane McKerrow  
 Christian Borromeo … Gianni  
 Lara Wendel … Maria Alboretto  
 Anna Pieroni … Elsa Manni  
 Mirella Banti … Marion  
 Carola Stagnaro … etsivä Altieri  
 Eva Robin's … tyttö rannalla  

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai Euroopassa kohtuullisen vastaanoton, mutta pärjäsi silti huonommin kuin ohjaajan aiemmat elokuvat, mukaan lukien edellinen elokuva Inferno, jonka levityksessä oli suuria ongelmia.[2]Vastaanotto Yhdysvalloissa oli varsin nuivaa, mutta siellä esitettiinkin elokuvasta nimellä Unsane kulkenutta versiota, josta oli leikattu kaikkiaan noin 10 minuuttia väkivaltakohtauksia kokonaan pois.[3]

Helsingin Sanomissa 1991 kulttuuritoimittaja Kari Salminen kirjoitti, että teatterilevitykseen Suomessa päästetty elokuvaversio oli "saksien murhaama".[4]

Kohtelu Italiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai kotimaassaan Italiassa ikärajamerkinnän WM18, joka tarkoitti, että elokuvaa ei saanut näyttää kuin aikuisyleisölle. Argenton itsensä mukaan tämä johtui elokuvassa esitettävästä normeista poikkeavasta seksuaalisuudesta eikä väkivallasta vahvasti konservatiivisessa Italiassa.[5] Eräs elokuvan väkevimmistä väkivaltakohtauksista, jossa on mukana näyttelijä Veronica Lario, sensuroitiin Italiassa jo ennen ensi-iltaa. Samainen kohtaus lähes häivytettiin elokuvasta 1990-luvulla pääministeri Silvio Berlusconin painostuksen vuoksi tämän mentyä naimisiin Veronica Larion kanssa.[6][7] Vuosien ajan elokuvaa ei voinut laillisesti Italiassa nähdä lainkaan, koska kaikki elokuvan levityskopiot takavarikoitiin.[8] DVD-tallenteiden aikakaudella elokuvaa kyettiin taas levittämään kyseinen kohtaus palautettuna.[9]

Kohtelu Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion elokuvatarkastamo salli elokuvan esitettäväksi ikärajalla K18 14. heinäkuuta 1988, mutta leikattuna (noin 1 minuutti, 8 sekuntia yhteensä kolmesta eri kohtauksesta).[1] Ensi-illan Suomessa elokuva sai tässä muodossa 7. lokakuuta 1988. Elokuvatarkastamo oli antanut julkaisijalle evästyksen, että elokuva sallittaisiin, jos se leikattaisiin samaan muotoon kuin Ruotsissa.[10]

Kohtelu Yhdistyneessä kuningaskunnassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

British Board of Film Classification leikkautti elokuvan teatterilevitysversiosta 4 sekuntia vuonna 1983.[11] Elokuvan kuulussa alkuperäisessä italialaisessa julisteessa esiintyy nainen, jonka kurkku on viilletty auki partaveitsellä ja kaulalla on verta. Lontoossa kuitenkin metroja ja linja-autoja liikennöinyt virasto London Transport kieltäytyi liimaamasta makaaberia kuvaa sekä metroasemille että linja-autoihin. Mainokset korvattiin nopeassa tahdissa sellaisella versiolla, jossa kaulalla onkin punainen rusetti peittämässä partaveitsen haavaa.[12]Myös elokuvan yhteydessä julkaistun soundtrack-albumin kuva-aihe koki saman muutoksen.[13]

Margaret Thatcherin pääministeriaikana voimaan saatettu Video Recordings Act 1984 -laki listasi joukon elokuvia, joiden hallussapito, esittäminen ja levittäminen julistettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kokonaan laittomaksi. Listalle päätyneet elokuvat tunnetaan nykyisin niin sanottu video nasty -elokuvina ja niistä pahamaineisimmat 39 olivat sellaisia, joiden levittäjiä ja hallussapitäjiä vastaan maassa nostettiin onnistuneesti oikeudenkäyntejä. Dario Argenton Tenebrae oli noiden 39 elokuvan listalla (ns. DPP 39); siitäkin huolimatta, että BBFC oli edellisenä vuonna sallinut elokuvan levitettäväksi maassa.[14][15][7][16][17]

Elokuvan eri versioista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta nähtiin lukuisia eri versioita (sekä pituudeltaan että puhutulla kielellä) jo teatterilevityksessä eri maissa. Pisin versio lienee Ranskassa teatterilevityksessä ollut versio, jonka pituus oli mahdollisesti 110 minuuttia, mutta jonka olemassa olosta on edelleen kiistaa.[12][18] Italian oman maan levityksessä ollut versio oli pituudeltaan 101 minuuttia, mutta kappaleessa Kohtelu Italiassa mainituista syistä myös Italiassa oli pitkään levityksessä lyhennetty, 96-minuuttinen versio. Länsi-Saksan versio puolestaan oli myös pituudeltaan 96 minuuttia.[12] Suomessa sensuurin leikkausten jälkeen ensi-illassa nähty versio oli pituudeltaan 99 minuuttia ja 47 sekuntia.[19] Yhdysvalloissa elokuva nähtiin aluksi nimellä Unsane hyvin paljon leikattuna versiona, jonka pituus oli 91 minuuttia ja vasta vuonna 1987 elokuva sai Yhdysvalloissa 101-minuuttisena versiona uuden ensi-illan.[3]

Teatterilevitysversioiden lisäksi elokuvasta on iso joukko eri pituisia kotiteatteritallenteita eri julkaisijoilta ja myös muutoin samanpituisten versioiden välillä voi esiintyä eroja kohtauksissa. [20][18][21]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Elokuvasta on olemassa myös leikattuja versioita, joiden kokonaiskestot vaihtelevat 99–102 minuutin välillä.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pelkoa ei voi paeta Elonet.
  2. ↑ Cooper, L. Andrew, 1977-: Dario Argento. Urbana: University of Illinois Press, 2012. 859687021 ISBN 9780252037092
  3. ↑ a b Muir, John Kenneth, 1969-: Horror films of the 1980s. Jefferson, N.C.: McFarland & Co, 2007. 76864455 ISBN 9780786428212
  4. ↑ Kari Salminen: Dario Argento vie uskon silmien näyttämään todellisuuteen. Helsingin Sanomat, 22.4.1991.
  5. ↑ Waddell, Calum: The Unsane World of Tenebrae: An interview with director Dario Argento. Dokumentti. Julkaisija Arrow Films (2011, 2017)
  6. ↑ Jones, Alan (2011): Dario Argento's Tenebrae. Arrow Filmsin DVD-julkaisun yhteydessä julkaistu kirjanen. (englanniksi)
  7. ↑ a b West, Jake: Video Nasties: Moral Panic, Censorship & Videotape. Dokumenttielokuva. Nucleus Films (2010).
  8. ↑ Newman Kim; Jones, Alan (2011, 2017). Tenebrae: kommenttiraita. Arrow Films. (englanniksi)
  9. ↑ Waddell, Calum: Screaming Queen! Daria Nicolodi remembers Tenebrae. Dokumentti. Arrow Films (2011, 2017). (englanniksi)
  10. ↑ Videolain jälkeen filmien pääsy teattereihin on helpottunut. Helsingin Sanomat, 15.2.1989.
  11. ↑ Tenebrae www.bbfc.co.uk. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Jones, Alan, 1951-: Dario Argento: the man, the myths & the magic. Godalming, UK: FAB Press, 2012. 798615821 ISBN 9781903254707
  13. ↑ Waddell, Calum: A Composition for Carnage: Claudio Simonetti on Tenebrae. Dokumentti. Arrow Films (2011). (englanniksi).
  14. ↑ nasties hysteria-lives.co.uk. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Video Nasties melonfarmers.co.uk. Viitattu 29.3.2018. (englanniksi)
  16. ↑ Newman, Kim: Nightmare movies : horror on screen since the 1960s. London: Bloomsbury Pub, 2011. 681499568 ISBN 9781408805039
  17. ↑ Wingrove, Nigel.: The art of the nasty. Godalming: FAB, 2009. 318421383 ISBN 9781903254578
  18. ↑ a b Thompson, Nathaniel.: DVD delirium : the international guide to weird and wonderful films on DVD. Guildford: FAB, 2006. 64098160 ISBN 1903254396
  19. ↑ Tenebre Elonet. Viitattu 28.3.2018.
  20. ↑ Tenebrae AKA Tenebre AKA Unsane (1982) dvdcompare.net. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Tenebrae AKA Tenebre AKA Unsane (1982) dvdcompare.net. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pelkoa_ei_voi_paeta&oldid=19971564”