Psykokinesia

Lavastetussa ranskalaisessa valokuvassa vuodelta 1875 mies nostaa tuolia ajatuksen voimalla.

Psykokinesia on esineeseen vaikuttamista, kuten sen liikuttamista, paranormaalilla tavalla ajatusenergian voimalla. Telekinesia on psykokineettisten ilmiöiden tuottamista esineeseen koskematta, välimatkan päästä. Ilmiöiden olemassaolosta ei ole tieteellistä näyttöä.

Nimitys

Telekinesia-käsitteen (tele-, ’kauko-/etä-’; kineettinen, ’liikkumista koskeva’) otti käyttöön vuonna 1890 brittiläinen Frederic William Henry Myers, joka oli yksi psyykkisen tutkimuksen seuran, Society for Psychical Researchin perustajista. Psykokinesia-nimityksen (psyko-, ’mieli-’) otti käyttöön amerikkalainen kirjailija Henry Holt vuonna 1914. Psykokinesian käsite levisi yleiseen kielenkäyttöön Holtin ystävän, parapsykologi J. B. Rhinen kautta.

Tyypit

Psykokinesia jaetaan kahteen pääluokkaan. Makropsykokinesiassa, johon kuuluvat esimerkiksi Geller-ilmiö, levitaatio ja esineiden liikuttaminen, ilmiö on paljain silmin selkeästi havaittavissa. Mikropsykokinesiassa, jota ovat muun muassa esineiden kemiallisen rakenteen muuttaminen, muutoksia ei voi havaita ilman teknisiä apuvälineitä.

Fiktiossa

Psykokinesia on suosittu aihe kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa. Aihetta on käsitellyt esimerkiksi H. G. Wells novellissaan "The Man Who Could Work Miracles" (1911), josta uusin elokuvasovitus on Bruce – taivaanlahja (2003). Näytelmäkirjailija William Shakespearen näytelmän Myrsky velho Prospero nostattaa psykokoneettisillä kyvyillään myrskyn. Kauhukirjailija Stephen Kingin romaanissa Carrie (1974) koulutyttö kostaa kiusaajilleen psykokineettisten voimiensa avulla. Psykokinesiaa on kuvattu myös esimerkiksi Star Trek -tieteisfiktiossa sekä Tähtien sota -elokuvien jedien "voiman" lähteenä.

Roolipeli "Morrowwindissä" voi napata esineitä telekinesian avulla. Ryhmä-X-sarjakuvissa ja elokuvissa esiintyvällä Jean Greyllä on psykokinesian lisäksi telepaattisia voimia. Katsuhiro Otomon luomassa Akira-mangassa telekinesialla on merkittävä rooli. Televisiossa psykokinesiaa on nähty muiden muassa yhdysvaltalaisissa sarjoissa Supernatural, Heroes ja 4400 sekä japanilaisessa sarjassa Pokémon. Lisäksi esiintyy kykynä psykokinesia peleissä BioShock ja EarthBound. Psykokinesia on keskeinen elementti televisiosarjoissa Siskoni on noita ja Stranger Things.

Elokuvassa Vuohia tuijottavat miehet koulutetaan Yhdysvaltojen armeijan erikoisosasto, joka erikoistuu harjoituksissa psykokinesiaan ja selvänäköön. Elokuvan päähenkilö saa ajatuksen voimalla vuohen sydämen räjäytettyä, arvaa esineen kätköpaikan ja osaa suunnistaa.

Taikuudessa

Jotkut taikurit pystyvät huijaamaan katsojat uskomaan taikurin psykokineettisiin voimiin. Kuuluisa esimerkki on lusikoita ajatuksen voimalla taivutellut Uri Geller. Valvotuissa oloissa ei kukaan ole sellaisiin henkisiin voimannäytteisiin kyennyt, vaikka tutkimuksia on järjestetty useita ja onnistumisesta on luvattu miljoonapalkkio.

Todellisessa maailmassa

Esineiden siirtely tai muovaaminen ajatuksen voimalla on fysiikan lakien kannalta ongelmallista. Painovoima on hyvin heikko perusvuorovaikutus, ja sitä voi hyödyntää vain asioiden vetämiseksi, ei niiden työntelemiseksi tai nostelemiseksi. Myöskään sähkömagneettisen vuorovaikutuksen avulla ei esinettä voi työntää, ja heikko ja vahva ydinvoima toimivat vain hyvin lyhyillä etäisyyksillä atomitasolla. Toinen psykokinesian ongelma on siinä, mistä esineiden siirtelyyn tarvittava energia saadaan. Ihminen voi tuottaa vain yhden viidesosahevosvoiman, joka ei riitä painavien esineiden siirtelyyn.

Psykokinesiaa voi jäljitellä teknologian avulla kytkemällä päähän sensoreita, jotka lukevat aivoaaltoja, ja niitä tulkitsemalla tietokone sitten liikuttaa laitetta. Edellytys on, että tietokoneelle opetetaan, mitkä aivoaallot vastaavat mitäkin tarkoitusta. Menetelmän avulla on saatu halvaantuneita ihmisiä kommunikoimaan ajatuksensa voimalla. Jos menetelmä joskus onnistutaan yhdistämään sähkömagneettien avulla aikaansaatuun levitaatioon, syntyy illuusio esineiden liikuttelusta ajatuksen voimalla. Esineiden koostumuksen muuttaminen menetelmällä voisi teoriassa onnistua esimerkiksi ohjelmoitavien nanorobottien avulla.

Lähteet

• Kaku, Michio: Physics of the Impossible: A Scientific Exploration of the World of Phasers, Force Fields, Teleportation and Time Travel. Penguin Books, 2009. ISBN 978-0-141-03090-6