Teini

Japanilaisia teinejä.

Itäsaksalaisia teini-ikäisiä Jugendweihen aikana (perinteinen täysi-ikäisyyden seremonia saksalaisille 14-vuotiaille), 1986.

Teini tarkoittaa nykykielessä murrosikäistä nuorta tai yleisemmin nuorta ihmistä. Aiemmin teini on tarkoittanut suomen kielessä opiskelijaa, ylempää koulua käyvää nuorukaista tai oppikoulun yläluokkien oppilasta.

Nykyinen teini-sanan käyttö perustuu suureksi osaksi kansanetymologiaan, jonka mukaan sana olisi lainaa 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa käyttöön otetusta teenager-sanasta, joka on johdettu lukujen 13–19 englanninkielisestä loppuosasta -teen (thirteen, fourteen jne.) tarkoittamaan vastaavaa ikäkautta. Oikeasti suomen teini-sanalla ei alkuaan ole ollut mitään tekemistä näiden englannin kielen sanojen kanssa, mutta tuo kansanetymologia on johtanut siihen, että suomen sana teini usein käytännössä tarkoittaa englannin sanan teen tapaan täsmälleen 13–19-vuotiaita nuoria.

Sanan alkuperä

Kreikan kieli

Kreikan sanasta diakonos ’palvelija’ (ks. diakoni) periytyy ruotsin kieleen sana djäkne. Tästä on johdettu suomeen käännös teini. Mikael Agricolan tiedetään käyttäneen teini-sanaa jo 1500-luvulla tarkoittaen sillä apupappia.

1800-luvulla nuoret rahoittivat opintonsa kerjäämällä rahaa (ns. teinirahat) esittämällä teinilauluja. Teini-sana aloitti uuden kukoistuksen vuonna 1944, jolloin perustettiin Suomen Teiniliitto. Teiniliiton ja lyseoiden/lukioiden teinikuntien kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut, mutta tämän jälkeen opiskelijatoiminnan epäpolitisoituminen marginalisoi ne.^lähde?

Germaaniset vastineet

Suomen kielen teini-sanaa ei ole alun perin johdettu englannin teen-sanasta, vaikka se sopisi siihen tarkoitukseltaan hyvin. Tämä merkitys on paljon uudempi kuin suomen kielen teini. Se pohjaa germaanisten kielten tapaan ilmaista luvut 13–19 omalla erityisellä päätteellään. 1900-luvun alussa amerikkalaiset mainostajat alkoivat kohdella vastaavia ikäluokkia omana erityisenä kuluttajaryhmänään, jonka nimityksenä oli aluksi teenybopper ja sittemmin, noin vuosisadan puolivälistä lähtien teenager. Tämä käsite lainautui myöhemmin ruotsin kieleen muodossa tonårig ja vihdoin suomeen, jossa jo vanhastaan käytössä ollut sana sai nyt hieman uudenlaisen merkityksen.^lähde?

Viime vuosina arkipäiväiseen käyttöön yleistynyt teini-ikä vastaa siis jotakuinkin 13–19-vuotiaita, kun taas vanhastaan teini on Suomessa ollut noin 16–22-vuotiaiden opiskelijoiden nimitys.^lähde?

Katso myös

• Kansanetymologia#Esimerkkejä suomen sanojen kansanetymologioista
• Murrosikä (puberteetti)
• Nuoruus (adolesenssi)

Lähteet

• Annukka Aikio ja Rauni Vornanen: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teini Wikimedia Commonsissa