Pekka ja Teija Isorättyä
Pekka ja Teija Isorättyä (molemmat s. 1980), ovat Torniosta kotoisin oleva taiteilijapari. He ovat valmistuneet Taideteollisesta korkeakoulusta (nykyään Aalto-yliopisto) vuonna 2007.[1] Isorättyät tunnetaan muun muassa taideroboteistaan sekä julkisista teoksista, joita he ovat toteuttaneet muun muassa Tornioon ja Lappeenrantaan.[2][1]
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isorättyät ovat tutustuneet jo päiväkodissa. Yläasteikäisinä he kiinnostuivat taiteista. Teija Isorättyä on kertonut alkaneensa valmistautua Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeisiin jo lukiossa. Lukion jälkeen hän matkusteli Euroopassa ja liftasi Egyptiin. Pekka Isorättyä oli kiinnostunut kuvataiteiden lisäksi lääketieteestä ja teologiasta, ja hän näytteli teattereissa Torniossa. Hän teki interrail-matkan ja he tapasivat Budapestissa. Tapaamisen jälkeen molemmat jatkoivat tahoilleen, mutta jäivät kaipaamaan toisiaan. He tapasivat Torniossa ja ovat siitä lähtien olleet yhdessä.[3]
Pari vuotta myöhemmin molemmat aloittivat opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa. Aluksi he työskentelivät itsenäisesti, mutta totesivat yhteisen työskentelyn olevan antoisampaa. Lisäksi he totesivat haluavansa pois Helsingistä ja palasivat Tornioon. He tekivät yhteisen lopputyön, joka sai nimen Isorättyän lapset.[3]
Vuonna 2006 taiteilijat avioituivat ja päättivät lähteä lahjarahoilla maailmalle. Avioitumisen tuloksena syntyi uusi sukunimi, joka oli yhdistelmä Pekka Rättyän ja Teija Isometsän nimistä. Isorättyät matkustivat Meksikoon, jossa he asuivat lähes neljä vuotta. Meksikossa taiteilijat toteuttivat muun muassa kolme suurta näyttelyä sekä tekivät teatterilavastuksia ja kiersivät meksikolaisyhdysvaltalaisen punkbändi Polka Madren mukana tekemässä lavataidetta [3] [2]
Vuosina 2010–2012 Isorättyät asuivat Saksassa.[1] Heidät oli kutsuttu mukaan kansainväliseen Nord Art -näyttelyyn Schleswig-Holsteinissa. He voittivat näyttelyn yleisöpalkinnon, ja sijoittivat palkintorahat pienen kivijalkahuoneiston vuokraennakoihin Berliinin Neuköllnissä. Sinne he toteuttivat työhuoneen ja gallerian. Kokonaisuus oli nimeltään Invalid Robot Factory, ja siellä oli myös tapahtumaviikonloppuja ja baari.[1][3]
Berliinin jälkeen taiteilijat ostivat purjeveneen, jossa he asuivat kesäisin. He purjehtivat Suomen ja Ruotsin välillä ja tekivät teoskokonaisuuden mereltä löydetyistä materiaaleista.[3] Vuonna 2015 Isorättyät kutsuttiin C.A.P. Koben taiteilijayhteisön vieraaksi Japaniin. Siellä taiteilijat vaikuttuivat estetiikasta, yhteisöllisyydestä sekä kunnioituksesta luontoa ja henkiä kohtaan. Matkalla he totesivat haluavansa siirtyä uuteen elämänvaiheeseen, ja perustaa perheen. Poika Iisakki syntyi marraskuussa 2015.[3]
Sittemmin Isorättyät ovat asuneet Torniossa ja puoli vuotta New Yorkissa Alfred Kordelinin säätiön residenssissä.[3] Nykyään he asuvat Espoossa ja työskentelevät Helsingissä.[2]
Taide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isorättyät käsittelevät taiteessaan ihmisen, taiteen ja teknologian yhteyksiä. He tulivat tunnetuiksi rollaattorien kanssa liikkuvista taideroboteista nimeltään Invalid Robots. Ne on valmistettu auton akuista, lasinnostajamoottoreista, piirustuslampuista, rollaattoreista, poron selkänikamista ja hiuksista. Sittemmin taiteilijat ovat toteuttaneet muun muassa juopottelevia robotteja, jotka kantoivat nimeä Robohemians.[2] Liikkuvissa veistoksissaan taiteilijat hyödyntävät usein luonnonmateriaaleja.
Helena Sederholm on todennut, että teknologian rinnastaminen orgaanisiin materiaaleihin "luo mielikuvia elämään puuttumisesta: pelkoa, mutta myös toivoa. Taiteilijat voisi nähdä myös nykyajan Prometheuksina, jotka antavat materiaalille elämän, inhimillisen sielun".[4] Toisaalta Isorättyöiden taiderobotteihin liittyy myös lämmintä huumoria ja absurdiutta.[2] Robotti kuvastaa Isorättyöiden taiteessa ristiriitaa ideaali-ihmisen ja inhimillisen heikkouden välillä. Inhimillisesti vajavaisten robottien kautta Isorättyät onnistuvat kiteyttämään jotain oleellista ihmisenä olemisesta.[5]
Isorättyät käyttävät teostensa lähtökohtana usein kierrätysmateriaaleja kuten romurautaa ja jätemuovia, sekä esimerkiksi luita ja eläinten nahkoja. Niihin he yhdistävät uutta teknologiaa. Vikasietometsä-installaatiossa puut, mekaaninen susi ja laulava hirvenpää näyttävät, miten luonto sietää vikaa – ihmisiä. Teoskokonaisuus muistuttaa, että ihmiset ovat osa luontoa, mutta samalla haavoittavat sitä.[5]
Julkiset teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen Isorättyöiden toteuttama julkinen veistos on Särkynyt lyhty. Se valmistui Tornioon vuonna 2014. Särkynyt lyhty kertoo torniolaisesta alakulttuurista, kuten Kalkkimaan papista ja Terveet kädet -yhtyeistä.[6] Obeliskin muotoinen veistos sisältää torniolaista metalliromua, kuten pontikkapannun ja osia Lapin Kullan tehtaan kuljetushihnasta.[7]
Vuonna 2021 taiteilijoilta valmistui Lappeenrannan poliisitalon edustalle veistoskokonaisuus Poliisin muikut. Se koostuu yhdeksästä kalanmuotoisesta veistoksesta, jotka on valmistettu teräsrenkaista ja reikälevyistä. Isorättyät kertovat saaneensa idean tekniikkaan viipaloidusta onkivavasta, josta syntyy tasaisesti kasvavia renkaita. Katsojalle muodostuu vaikutelma muikkuparven keskellä olemisesta.[8] Toinen vuonna 2021 valmistunut julkinen veistos on Kojamo, joka on toteutettu Tornion 400-vuotisjuhlan kunniaksi. Kojamo tarkoittaa uroslohta. Veistos on valmistettu samanlaisella tekniikalla kuin Poliisin muikut. 15 metriä pitkän veistoksen sisälle voi kävellä.[9] Sen lähtökohtana on toiminut rajajokena toimiva Tornionjoki.[10]
Heinäkuussa 2022 paljastettiin Pori Jazzin perustajan ja pitkäaikaisen taiteellisen johtajan Jyrki Kankaan muistomerkki Bass String Wings. Teos on Porin Kirjurinluodossa.[11] Joulukuussa 2022 paljastettiin Kuopion Snellmanin koulun Niiralan yksikölle teos Huu-Ha.[12]
Kuvia julkisista veistoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Särkynyt lyhty, 2013, Tornio. -
Kojamo, 2021, Tornio. -
Bass String Wings, Jyrki Kankaan muistomerkki, 2022, Pori. -
Huu-Ha, 2022, Kuopio.
_-_Niiralan_koulun_aita,_Huuhankatu_2_-_Kuopio.JPG)
Palkinnot ja teoksia kokoelmissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pekka ja Teija Isorättyöille on myönnetty Lapin taidepalkinto ja William Thuringin palkinto. He olivat ehdolla Ars Fennica -palkinnon saajaksi vuonna 2017. Yleisöpalkintoja he ovat saaneet Kiasman Ars Fennica 2017 -näyttelystä sekä vuosien 2010 ja 2011 Nord Art -näyttelyistä Saksassa. Heidän teoksiaan on Turun kaupungin taidekokoelmassa sekä Kansallisgallerian, Aineen taidemuseon sekä Wihurin säätiön kokoelmissa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Mellais, Maritta: Lähteillä www.lahteilla.fi. 2014. Kansallisgalleria. Viitattu 1.7.2022.
- ↑ a b c d e Tapio, Ilari: Se soi, sen sisälle voi nousta ja siihen tulee kolme kilometriä teräsvaijeria - mikä se on? Satakunnan Kansa, 9.5.2022. Sanoma Media.
- ↑ a b c d e f g Susanna Chazalmartin: Pekka ja Teija Isorättyä: Taiteen yhdistämät Lapsen Maailma. 2.9.2016. Lastensuojelun keskusliitto. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ Pekka ja Teija Isorättyä Arsfennica. Arkistoitu 28.5.2022. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ a b c hslahden: Pekka ja Teija Isorättyä: Kuolleet sielut 28.1. ̶ 8.5.2022 Wäinö Aaltosen museo. 21.1.2022. Viitattu 5.7.2022.
- ↑ Painu Patsaille tietojenkasittely.lapinamk.fi. Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ Valta, Laura: Särkynyt Lyhty nousi Tornion uudeksi maamerkiksi Yle Uutiset. 25.11.2013. Yleisradio. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ Taideteos "Poliisin muikut" www.visitlappeenranta.fi. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ Koskela, Minnamaria: Kojamo on kunnianosoitus vapaan virtaavalle Tornionjoelle. Kaltio, 5/2020. Kaltio ry.
- ↑ Hiltula, Kimmo: Kojamo-veistos yhdistää asiat, joista 400-vuotias Tornio elää: teräksen ja lohen – tutkija listaa 5 tapahtumaa, jotka ovat muuttaneet kaupunkia Yle Uutiset. 12.5.2021. Yleisradio. Viitattu 6.7.2022.
- ↑ Koutonen, Jouni: Jyrki Kankaan muistomerkki soi Pori Jazzin voimahahmon kunniaksi – tutustu näyttävään monumenttiin, jonka sisään voi mennä bassottelemaan 13.7.2022. Yle. Viitattu 9.10.2023.
- ↑ Pekka ja Teija Isorättyän prosenttitaideteos Huu-Ha on valmistunut Niiralan koululle 12/2022. Kuopion taidemuseo. Arkistoitu 7.12.2022. Viitattu 9.10.2023.