Taavi Koponen
Taavi Antero Koponen (s. 7. marraskuuta 1895 Sortavala – 29. syyskuuta 1979 Orimattila[1]) oli suomalainen jääkärikapteeni.[2][3]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat muurari Martti Koponen ja Stiina Taivainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Nanni Lydia Ranisen kanssa.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koponen kävi Sortavalan seminaarin harjoituskoulun ja sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 sekä Reserviupseerikoulun vuonna 1926. Hän suoritti myös 3. Divisioonan kuormastovääpeli- ja rehumestarikurssin vuonna 1930 ja oli kuuntelu-upseerina ammustarkastajakursseilla vuonna 1943.[2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koponen työskenteli kirjaltajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 22. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella.[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koponen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koponen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, joka nimettiin myöhemmin uudelleen ensin Jääkärirykmentti 3:ksi, Savon jääkärirykmentti 3:ksi ja Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina ja komppanianvääpelinä 8. komppaniassa sekä 29. tammikuuta 1920 lähtien koulutusaliupseerina 3. konekiväärikomppaniassa. Armeijasta hän erosi 31. maaliskuuta 1921 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Suistamon suojeluskuntaan. 1. huhtikuuta 1921 alkaen. Suistamosta hän muutti Mikkeliin ja astui Mikkelin suojeluskuntaan suojeluskuntapiirin alipäällystökurssien vääpeliksi 1. heinäkuuta 1921 alkaen. Takaisin armeijan palvelukseen hän astui 1. lokakuuta 1921 ja hänet sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti 3:een, missä hän toimi aluksi III patteriston esikuntavääpelinä ja 10. syyskuuta 1923 lähtien 99. patterin vääpelinä ja 25. toukokuuta 1929 alkaen rykmentin esikunnan kasarmi- ja kuormastoaliupseerina.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koponen osallistui talvisotaan toimistoupseerina Laatokan Meripuolustuksen esikunnan Aseosastolla. Välirauhan aikana hän jatkoi edellä mainitussa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin toimistoupseeriksi Varkauden Tukikohdan toimisto II:een. Varkaudesta hänet komennettiin Linnoitus Patteristo 6:n ase- ja linnoitusteknikoksi Kiestingin suunnalle.[3]
Jatkosodan puhjettua Koponen jatkoi edelleen toimiaan Linnoituspatteristossa, kunnes hänet siirrettiin vuonna 1942 3. Divisioona asekorjausryhmä R:n päälliköksi Uhtualle. Myöhemmin samana vuonna hänet siirrettiin toimistoupseeriksi Päämajan Taisteluvälineosastolle, missä hän palvelikin vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin Asevarikko 10:n ampumatarvikeosaston päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli sodan loppuun saakka.[3]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koponen jatkoi sodan aikaisessa tehtävässään sodan jälkeen, kunnes vuonna 1945 hänet siirrettiin aseteknikoksi Keskusvarikko 6:een. Vuonna 1947 hänet siirrettiin Merivoimien Varikko 1:een ensin aseteknikoksi ja myöhemmin ampumatarvikeosaston päälliköksi ja edelleen aseupseeriksi. Varikolla hän palveli vuoteen 1952 saakka, jolloin hänet siirrettiin Asevarikko 5:n ampumatarvikeoston päälliköksi. Koponen erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1954.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.