Tokarev TT-33

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta TT-33)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tokarev TT-33
Tyyppi Itselataava pistooli
Valmistaja Tula Arsenal, Norinco, Femaru, Radom Arsenal, Cugir Arsenal, Zastava Arms
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Valmistusvuodet 19301965
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 7,62 x 25 mm TT
Aseen pituus 196 mm
Piipun pituus 116 mm
Paino (tyhjänä) 840 g
Lipas tanko
Kapasiteetti 8 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 420 m/s
Tehokas kantama 50 m
Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen valmistetut Tokarev TT-33 -pistoolit

Tokarev TT-33 (ven. 7,62-мм самозарядный пистолет Токарева образца 1933 года, 7,62 mm Samozarjadnyi pistolet Tokareva obrazets 1933 goda) eli Tulalainen Tokarev (ven. Тульский Токарева обр. 1933 года) mallia 1933 on Fjodor Tokarevin 1930-luvulla Neuvostoliitossa suunnittelema itselataava pistooli.

Tokarev TT toimii lyhytrekyyliperiaatteella ja sen lukitusmekanismi on tavanomainen Browning-tyyppinen; piippu lukittuu luistiin kahdella hylsynpoistoaukon edessä olevalla lukitusolakkeella. Piipun ohjaus tapahtuu piippuun akseloidulla linkulla, jonka alempana akselina toimii luistinsalvan akseli.

Tokarev TT kehitettiin puna-armeijan Nagant M1895-revolverien seuraajaksi 1930-luvulla. Pistoolin esimalli Tokarev TT-30 (ven. 7,62-мм самозарядный пистолет системы Токарева, образца 1930 года) otettiin puna-armeijan palveluskäyttöön vuonna 1931 ja siitä lähinnä tuotantoteknisillä parannuksilla muutettu TT-33 korvasi tuotannossa kokonaan edeltäjänsä vuonna 1935. Vuosina 1942-1943 mustien bakeliittisten kahvalevyjen sijasta voitiin käyttää puisia, ristiinkarhennettuja kahvalevyjä. Suomalaiset kutsuivat asetta tähtipistooliksi sen kahvalevyissä olevan tähtikuvion mukaan ja se oli suosittu sotasaalis.[1]

Asetta on käytetty toisen maailmansodan jälkeenkin muun muassa Korean sodassa ja Vietnamin sodassa. Sitä valmistettiin Neuvostoliitossa vuoteen 1953 saakka yli 1 700 000 kappaletta. Sen korvasi Makarov PM.

Tokarev TT:tä on Neuvostoliiton lisäksi valmistettu myös Jugoslaviassa (M57, M60, M65, M70 (d), M70A, M88), Kiinassa (Type 51, Type 54), Puolassa (pw wz.33) ja Unkarissa (FEG 48M, Tokagypt 58).

  1. Hintsala, Kari & Kesäläinen, Ari | Arma Aboa ry & Lehto, Matti | Arma Aboa ry: Drillinki ja pystykorva - aseita keräilijöiden kokoelmista, s. 128. Turun maakuntamuseo: Julkaisuja 16, 2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]