Tuhotyö
Tuhotyö on Suomen rikoslain 34 luvun 1 pykälän mukainen yleisvaarallinen rikos. Tuhotyö on luonteeltaan vaarantamisrikos eli rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, vaikka mitään vahinkoa ei lopulta syntynytkään.[1] Tuhotyöstä tuomitaan neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta. Tämän säännöksen piiriin kuuluvat teot ovat niin törkeitä, ettei niistä voi selvitä sakoilla. Yritys rangaistaan kuten tapahtunut teko.[1]
Tuhotyö on rangaistava vain tahallisena, mihin sisältyy sekä tekeminen että laiminlyönti. Huolimattomuudesta rangaistaan RL 34:7§ (tai 8§) mukaisesti yleisvaaran tuottamuksena. Liikenteeseen tai kulkuneuvoihin liittyvään tuhotyöhön liittyy erityispiirteitä, joiden vuoksi sellainen käsitellään omana rikoksenaan.[1]
Tämän rikosnimikkeen piiriin nykyisin kuuluva tuhopoltto on Suomessa suhteellisen yleinen rikos. Se on ylivoimaisesti tavallisin tuhotyön muoto. Vuonna 2005 Suomessa tehdyistä tuhotöinä tuomituista teoista peräti 94% oli tehty tulen avulla.[2]
Suomen rikoslain 34 luvun 1§ (21.4.1995/578) kuuluu[3]:
»Joka
1) sytyttää tulipalon, 2) räjäyttää jotakin taikka 3) saa aikaan vedentulvan tai luonnontilan muun mullistuksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, on tuomittava tuhotyöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Tuhotyöstä tuomitaan myös se, joka omaisuutta vahingoittamalla tai tuhoamalla taikka tuotanto-, jakelu- tai tietojärjestelmän toimintaan oikeudettomasti puuttumalla aiheuttaa vakavan vaaran energiahuollolle, yleiselle terveydenhuollolle, maanpuolustukselle, oikeudenhoidolle tai muulle näihin rinnastettavalle yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle.
Yritys on rangaistava.»
Tuhotyö on Suomen lainsäädännössä yleisvaarallisten rikosten perustapaus eli tyyppiesimerkki tilanteesta, jossa jokin toiminta voisi aiheuttaa vaaran rajoittamattoman suurelle määrälle ihmisiä tai omaisuutta[1]. Se on vaarantamisrikos, eli rikoksen tunnusmerkistö täyttyy vaikka vahinkoa ei todellisuudessa aiheutunut. Riittää, että sellaista olisi voinut aiheutua. Yleisvaarallisena rikoksena tässä tarkoitetun vaaran tai omaisuusvahingon on kuitenkin oltava suuri.[4]
Pykälässä mainittu kielteisten ilmiöiden luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi. Tuhotyön tunnusmerkistö ei siis täyty muulla tavalla kuin tulipalon, räjähdyksen, vedentulvan tai vastaavan luonnonilmiön tullessa kyseeseen. Erityisesti tulipaloja ja muita luonnonilmiöitä tapahtuu myös ilman että niissä on ihminen taustalla. Pykälä tulee sovellettavaksi, jos sellainen kuitenkin tapahtuu joko ihmisen tietoisesta myötävaikutuksesta tai laiminlyönnin seurauksena.[1] Säännöksessä tarkoitetuksi luonnonilmiöksi voidaan katsoa ympäristörikos, jolloin sovellettavaksi tulee ympäristön pilaaminen (RL 48:1§)[2]
Koska tuhotyön tunnusmerkistö täyttyy myös laiminlyönnistä, esimerkiksi lasten tulitikkuleikkeihin puuttumatta jättänyt aikuinen voi syyllistyä tuhotyöhön, jos tulitikkuleikeistä aiheutuukin lopulta suurempaa vahinkoa.[2]
Henkeen ja terveyteen liittyvän vaaran suhteen pykälän tekstissä esiintyy sanamuoto ”on omiaan aiheuttamaan” eli niin kutsuttu abstrakti vaara. Tältä osin tuhotyön tunnusmerkistö siis täyttyy, vaikka jälkeenpäin paljastuisi, ettei paikalla olekaan ollut ihmisiä. Yleisvaarallisuuden vuoksi vaaran piirissä olisi kuitenkin täytynyt olla useampia ihmisiä. [4] Täsmällistä minimimäärää ei kuitenkaan voi antaa jo siitä syystä, että tunnusmerkistön täyttää abstrakti vaara[1].
Omaisuusvahingon osalta vaaran on oltava konkreettinen eli paikalla on oltava omaisuutta, joka voisi vahingoittua[1]. Sen osalta pykälään liittyy myös erikoinen tulkintaongelma, sillä yleiseksi vaaraksi ei ole oikeuskäytännössä (esim. KKO 2004:95) katsottu sellaista vaaraa, joka kohdistuu vain yhden tahon omaisuuteen. Näin ajatellaan myös lain esitöissä (HE 94/1993 vp s. 120). Tästä seuraa, että esimerkiksi kokonaisen varastoalueen tuhopoltto ei olisi tässä tarkoitettu yleinen taloudellinen vahinko, jos varastoalueen kaikki omaisuus olisi vain yhden omistajatahon omaisuutta. Täsmälleen sama tuhopoltto kuitenkin olisi yleinen taloudellinen vahinko, jos omistajia olisi useita.[4][2]
Toisessa momentissa tuhotyöksi määritellään myös konkreettisen vahingon tai vaaran aiheuttaminen sellaiselle omaisuudelle, jota vahingoittamalla voi aiheuttaa laajoja häiriöitä yhteiskunnan tärkeisiin toimintoihin. Luettelo kohteista on periaatteessa tyhjentävä, mutta käytännössä tyhjentävän luettelon laatiminen tällaisessa asiassa ei ole mahdollista. Siksi toteamus ”tai muulle näihin rinnastettavalle” antaa oikeudelle tulkintamahdollisuuden.[1] Momentilla on erityistä merkitystä tietoteknisellä tavalla toteutetun tuhotyön kohdalla. Silloin fyysistä vahinkoa ei välttämättä synny, mutta vaikkapa terveydenhuolto tai oikeusjärjestelmän toiminta saattaa häiriytyä vakavasti[2].
Törkeä tuhotyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Törkeä tuhotyö on rikoslain 34 luvun 3§ määritelty tuhotyön tai liikennetuhotyön törkeä tekomuoto. Siinä tuhotyö, liikennetuhotyö tai sen yritys tapahtuu[3]
»
- aiheuttaen suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa,
- aiheuttaen jollekin yhteiskunnan tärkeälle toiminnolle uhkaavan vahingon pitkäaikaisuuden tai laaja-alaisuuden vuoksi taikka muusta syystä erityisen vakavaa vaaraa taikka
- sodan tai muiden poikkeusolojen aikana
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä»
Törkeästä tuhotyöstä tuomitaan vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Yritys rangaistaan kuten teko.[1] Lain esitöiden mukaan suurelle ihmismäärälle ei tässäkään asiayhteydessä voida antaa mitään täsmällistä alarajaa. Korkeimman oikeuden päätöksen KKO 2003:53 mukaan vaaran piiriin vaaditaan kuitenkin useita kymmeniä ihmisiä. Erityisesti kannattaa huomata, ettei tässä pykälässä lainkaan mainita taloudellista vahinkoa. Siten omaisuuteen kohdistuva vahinko tai sen vaara ei voi koskaan olla törkeä tuhotyö.[1]. Pykälässä tarkoitettuja yhteiskunnan tärkeitä toimintoja ovat esimerkiksi vesijohto- ja sähköverkot.[1]
Kolmannessa kohdassa mainitut poikkeusolot kattavat Suomea tai lähialuetta koskevan sotatilan lisäksi vaikeudet energian, polttoaineiden tai muiden hyödykkeiden maahantuonnissa, viranomaistoimia vaativan suuronnettomuden, tai vastaavan muun kansainvälisen häiriön, joka vaarantaa väestön toimeentuloa tai valtion talouden perusteita.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen toisen vaiheen käsittäviksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi HE 94/1993 vp s. 112–116, 117–121, 123–124
- ↑ a b c d e Frände, Matikkala, Tapani, Tolvanen, Viljanen & Wahlberg: Keskeiset rikokset. Helsinki: Edita Publishing oy, 2018. ISBN 978-951-37-7282-6 s. 1017, 1021–1025
- ↑ a b Rikoslaki (Arkistoitu – Internet Archive) Finlex
- ↑ a b c Heli Korkka-Knuts, Dan Helenius & Dan Frände: Yleinen rikosoikeus. Helsinki: Edilex Libri & Edita Publishing oy, 2020. ISBN 978-951-37-7852-1 s. 177–180