Valasjärvi
Valasjärvi (myös Töllevi) oli kylä Suomeen vuosina 1920–1944 kuuluneen Petsamon kunnan länsiosassa, Neuvostoliitolle sodan jälkeen luovutetulla alueella. Nykyisin Valasjärven alueella ei ole asutusta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valasjärvi sijaitsi Paatsjoen laajentuman Töllevinjärven itäpuolella. Valasjärven naapurikyliä olivat pohjoisessa Kolttaköngäs ja etelässä Salmijärvi. Lännessä Valasjärvi rajoittui Norjaan, sillä valtakunnan raja kulki Paatsjokea pitkin. Valtioneuvoston vuonna 1930 vahvistaman Petsamon uuden kyläjaon mukaan Valasjärveen tuli kuulumaan Töllevinjärven eli Valasjärven (mm. Töllevi) ja Kuvernöörinkosken seudut.[1]
Inarijärven ja Jäämeren välillä on aikoinaan kuljettu Paatsjokea pitkin. Vuonna 1916 Tie- ja vesirakennusten ylihallitus alkoi rakentaa vesireitin varrelle maantietä Ivalosta Paatsjoen laaksoon. Venäjän vallankumous ja Suomen sisällissota keskeyttivät tietyömaan, mutta reitin varrelle ehdittiin rakentaa hirsirakenteiset majatalot talousrakennuksineen arkkitehti Thure Hellströmin laatimilla tyyppipiirustuksilla. Yksi majataloista sijaitsi Valasjärvellä. Petsamon tultua liitetyksi Suomeen maantien rakentamista jatkettiin 1920-luvun alussa, ja tie nimettiin Jäämerentieksi.[2]
Jäämerentie kulki Valasjärven kylän eteläosassa olevan Kuvernöörinkosken kautta. Kuotsajärven pohjoispäässä Jäämerentiestä erkani tie Kolttakönkäälle, joka kulki Töllevinjärven itäpuolitse kylän läpi. Pääskypahdan luonnonpuisto sijaitsi kylän kaakkoispuolella.[3]
Petsamon ensimmäisessä koulupiirijaossa vuonna 1921 Töllevi kuului Salmijärven koulupiiriin. Kolosjoen kaivosyhdyskunnan rakentamisen myötä Salmijärven alueen väkiluku kasvoi nopeasti, jonka seurauksena koulupiiri jaettiin useampaan osaan. Töllevin supistettu kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1938.[4]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1929 henkikirjoituksen mukaan Töllevin 49 asukkaasta oli suomalaisia 46 ja karjalaisia kolme.[1]
Asukasluvun kehitys:
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuusikko Kirsi: Petsamolainen yhteiskunta, s. 125-126. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
- ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 105–107. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
- ↑ Petsamon kartta Maanmittauslaitos, 1943.
- ↑ Rahkola Hilkka: Petsamon kansakoulut, s. 381, 385 & 397. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
- ↑ a b c d e Onnela 1999, s. 107–108