Haarajatkoinen haarautuminen
Haarajatkoinen haarautuminen eli sympodiaalinen haarautuminen tarkoittaa kasvitieteessä kasvutapaa, jossa pääverson kasvu on päätteinen (päättyy kukintaan), ja kasvu jatkuu sivuversosta tai -versoista (haarajatkoinen). Haarajatkoisen vastakohta on varsijatkoinen eli monopodiaalinen kasvu, jossa pääverson kasvu jatkuu, kun taas sivuversojen kasvu on päätteinen (kukinnot muodostuvat sivuversoihin).
Kasvutapa on lajikohtainen ominaisuus, joka on taksonomisesti luonnehtiva. Se on siis ominaisuus, jota voidaan usein käyttää taksonomisen luokittelun kriteerinä. Esimerkiksi tietty suku poikkeaa saman heimon toisesta suvusta kasvutapansa perusteella: kämmekkäkasveissa (Orchidaceae) Phalaenopsis-suvun lajit kasvavat monopodiaalisesti, Dendrobium-suvun lajit sympodiaalisesti. Kasvutapa voi näkyä myös esimerkiksi sipulikasveissa. Narsissikasvit (Amaryllidaceae) kasvavat monopodiaalisesti, kuten esimerkiksi ritarinkukat (Hippeastrum), joissa kukat kehittyvät sivu- eli hankasilmuista, kasvullinen verso (lehdet) tulevat sipulin kärjestä eli päätesilmusta. Liljakasvit (Liliaceae) taas kasvavat sympodiaalisesti, eli sipulin kärjestä päätesilmusta kasvava ilmaverso päättyy kukintaan, kun taas seuraavan vuoden kasvu jatkuu hankasilmuista muodostuvissa tytärsipuleissa. Puuvartisissa kasveissa selkeä esimerkki sympodiaalisesta kasvusta ovat syreenit (Syringa).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rauno Tirri, ym.: Biologian sanakirja. Otava, 1993. ISBN 951-1-11390-9
- Strasburger ym: Lehrbuch der Botanik für Hochschulen, 34. painos. G. Fischer, Stuttgart, 1998.
- Salisbury & Ross: Plant Physiology. Wadsworth, Belmont, 1992.