Symmetrinen puolustus
| Symmetrinen puolustus | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Siirrot | 1.d4 d5 2.c4 c5 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Avausperhe | Kuningatargambiitti | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Muut nimet | Itävaltalainen puolustus | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Chessgames.com opening explorer | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
- Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.
Symmetrinen puolustus on shakkiavaus, joka alkaa yleensä siirroilla
- 1.d4 d5
- 2.c4 c5
Avaus esiintyi ensimmäisen kerran Alessandro Salvion kirjoittamana vuonna 1604. Avausta kutsutaan myös nimellä itävaltalainen puolustus sitä tutkineiden itävaltalaisten Hans Haberditzin, Hans Müllerin ja Ernst Grünfeldin mukaan.[1]
2...c5 on mustan vasta kahdeksanneksi suosituin vastaus valkean toiseen siirtoon ja antaakin valkealle tilastollisesti voiton 60 prosentissa peleistä.[2] Valkean suosituin jatko on pelata 3.Rf3,[3] mikä voi johtaa avauksen transponoitumiseen Tarraschin puolustukseksi.
Valkean toinen mahdollisuus on pelata 3.cxd5, jolloin mustan ei kannata vastata 3...Dxd5, koska jatkot 4.Rf3 cxd4 5.Rc3 Da5 6.Rxd4 ja 5...Dd8 6.Dxd4 Dxd4 7.Rxd4 antavat valkealle ison kehitysedun.[4] Mustalle suositellaan sen sijaan jatkoa 3...Rf6 tarkoituksena lyödä d5-sotilas ratsulla. Mahdollisia jatkoja ovat esimerkiksi 4.Rf3 cxd4 5.Rxd4 Rxd5 6.e4 Rc7 ja 4.e4 Rxe4 5.dxc5 Rxc5 6.Rc3 e6.[5][6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess. (toinen painos) Oxford University Press, 1992. ISBN 0-19-866164-9 (englanniksi)
- ↑ COE
- ↑ COE
- ↑ Pachman, Luděk (1982). The Opening Game in Chess. Routledge & Kegan Paul, p. 140. ISBN 0-7100-9222-9.
- ↑ Nunn, John (ed.), et al. (1999). ”1 d4 d5 and Unusual Replies to the Queen’s Gambit”, Nunn’s Chess Openings. Everyman Chess, p. 365. ISBN 1-8574-4221-0.
- ↑ Kasparov, Garry, and Raymond Keene (1989, 1994). ”Queen’s Gambit”, Batsford Chess Openings 2. Henry Holt, p. 80. ISBN 0-8050-3409-9.