Vilukko
| Vilukko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Celastrales |
| Heimo: | Kelaskasvit Celastraceae |
| Alaheimo: | Parnassioideae |
| Suku: | Vilukot Parnassia |
| Laji: | palustris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Parnassia palustris |
|
 |
|
| Katso myös | |
Vilukko eli suovilukko (Parnassia palustris) on pieni valkeakukkainen, ruohovartinen kasvi. Vilukko on levinnyt laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Se on kelasmaisten (Celastrales) lahkon ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava laji.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilukko kasvattaa 5–25 cm pitkän, kaljun varren. Lehdet ovat herttatyvisiä, puikeita ja ehytlaitaisia. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Varressa on tavallisesti yksi sepivä- tai tylppätyvinen lehti. Varren kärjessä on yksi kaksineuvoinen, valkoinen, kiiltäväsuoninen ja viisiterälehtinen kukka, jonka halkaisija on 2–3 cm. Vilukko kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2] Siemenet ovat pieniä ja kevyitä, ja ne leviävät helposti tuulen ja veden mukana.[3]
Vilukon kukassa on viiden heteen lisäksi viisi moniliuskaista, nuppipäistä joutohedettä. Niiden sisältämän meden ja hunajanhohtoisten valemesiäisten avulla kasvi houkuttelee luokseen pölyttäjiä.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilukkoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Esiintymisalue ulottuu Espanjasta läpi koko Euroopan, Keski-Aasian ja Siperian aina Japaniin saakka, ja edelleen Pohjois-Amerikan pohjoisosiin. Toisinaan vilukko jaetaan kahteen alalajiin, joista subsp. palustris kasvaa pääosin etelämpänä ja subsp. neogaea pohjoisessa.[4]
Suomessa vilukkoa tavataan koko maassa. Yleinen se on Kainuussa, Lapissa sekä koko Pohjanlahden rannikolla Ahvenanmaalle asti. Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa se on monin paikoin harvinainen.[5] Laji on harvinaistunut soiden ojitusten ja perinteisten rantalaidunten umpeenkasvun vuoksi.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vilukko viihtyy valoisilla paikoilla kosteassa ja ravinteisessa maassa. Suomessa sitä tavataan muun muassa suo-, merenranta- ja järvenrantaniityillä, letoilla, lettokorvissa, suonreunamilla, lähteiköiden tuntumassa ja puronvarsilla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lansdown, R.V: Parnassia palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.9.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 236.
- ↑ a b c Uusitalo 2007, s. 151.
- ↑ Den virtuella floran: Slåtterblomma (Parnassia palustris) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: kartat (Hakuavain: vilukko) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 21.6.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Suovilukko (Parnassia palustris)
- Kasviatlas 2018: Suovilukon (Parnassia palustris) levinneisyys Suomessa
- Den virtuella floran: Vilukon (alalaji palustris) levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla
- Den virtuella floran: Vilukon (alalaji neogaea) levinneisyys pohjoisella pallonpuoliskolla
- Pohjolan kasvien pauloissa: Parnassia palustris – suovilukko
- Eliaksen yrttitarha (Internet Archive)
