Vuoden kaunein kirja
Vuoden kaunein kirja on Suomen kirjataiteen komitean vuosittain myöntämä tunnustus. Vuoden kauneimpien kirjojen kokoelmasta yksi kirja palkitaan Vuoden kaunein kirja -arvonimellä, muut Kirjataiteen kaunis kirja -palkinnolla. Omana ryhmänään valitaan vuoden onnistuneimmat kirjan kannet. Vuoden kauneimmat kirjat on valittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1947 lähtien[1]. Vuosina 1970–2006 nimitys oli Kirjavaliot.[2]
Suomen kirjataiteen komitean tarkoituksena on kiinnittää huomio kirjoihin kirjataiteellisina kokonaisuuksina. Yhdistys valitsee vuosittain Vuoden kauneimpien kirjojen kokoelman ja harjoittaa kirjataiteeseen liittyvää tiedotus- ja valistustoimintaa.[3].
Vuoden kauneimpia kirjoja valitessaan komitea pyrkii löytämään teoksia, joissa muoto ja sisältö tukevat toisiaan mahdollisimman hyvin. Arvioinnin lähtökohtana on graafinen kokonaissuunnittelu typografiasta alkaen ja valmiiseen painotuotteeseen saakka. Klassisen kirjapainotaidon ohella komitea arvostaa tuoreita, uutta luovia ratkaisuja.[4]
Kilpailun järjestämiseen komitea saa rahoitustukea Suomen Messusäätiöltä. Yhteistyössä on mukana Kansalliskirjasto. Vuoden kauneimmat kirjat -kokoelma on vuosittain näytteillä Suomessa muun muassa kirjastoissa ja kirjamessuilla sekä ulkomailla kansainvälisissä näyttelyissä ja kilpailuissa. Vuoden kauneimmat kirjat valitaan vuosittain yli 30 maassa.[1]
Komitean raadit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Komitean esiraati arvioi kilpailuun lähetetyt kirjat ja esittelee ne raadille, joka päättää kauneimpien kirjojen valikoimasta. Raatien työskentelyyn osallistuvat seuraavien kirja- ja graafisen alan järjestöjen ja laitosten edustajat:[5]
- Aalto-yliopisto – taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
- Bibliofiilien seura ry
- Freelance-graafikot
- Graafinen Teollisuus ry
- Grafia ry
- Kansalliskirjasto
- Kirjansitojamestarien kilta
- Kuvittajat ry
- Lahden ammattikorkeakoulu – muotoilu- ja taideinstituutti
- Lapin Yliopisto
- Mediaunioni MDU ry
- Metropolia ammattikorkeakoulu – muotoilun tutkinto-ohjelma
- Suomen arvostelijain liitto ry
- Suomen Kirjastoseura ry
- Suomen Kustannusyhdistys ry
- Suomen Taidegraafikot Oy
- Teollisuusliitto
Vuoden kaunein kirja -palkitut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1993 Kristiina Louhi, Meidän Tomppa[6]
- 1995 Mare Balticum, suunnittelija Kalervo Katajavuori, John Nurmisen säätiö,
- 2003 Helene Schjerfbeck. Malleja Modeller Models. Graafinen suunnittelija, päällyksen ja sidoksen muotoilija: Martti Ruokonen. WSOY 2003.
- 2004 Prinsessojen satuaarre. Graafinen suunnittelija: Raija Pitkänen. Kuvittaja: Kristiina Louhi. Otava .
- 2006 Staden – Kaupunki. Graafinen suunnittelija: Pentti Sammallahti ja Martti Lundström. Kuvittaja, valokuvaaja ja sidoksen muotoilija: Pentti Sammallahti. Opus.
- 2007 Apollon i Daphnes famn: Om Göran Schildts konstsyn, suunnittelija Anders Carpelan; ja Luonnoskirja – The Sketchbook suunnittelijat Leena-Kaisa Rosenberg, Sakke Yrjölä, Lotta Nieminen, Anssi Räisänen, Mikko Luotonen ja Jaakko Pietiläinen.
- 2008 Louhisaaren linnan talousreseptit, graafinen suunnittelu Pekka Krankka, SKS .
- 2009 Amour unit deux cœurs, Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma, suunnittelija Minna Luoma. Turun taidemuseo, 2009[7]
- 2010 Helena Soiri-Snellman, Atrium – Erik Bryggman ja Turun arkkitehtuuri, Kirjan graafinen suunnittelija Dog Design.
- 2011 Harry Salmenniemi, Runojä. Otava, Kirjan graafinen suunnittelija Markus Pyörälä.[8]
- 2012 Jaakko Yli-Juonikas, Neuromaani. Otava, Kirjan graafinen suunnittelija Markus Pyörälä.
- 2013 Lasse J. Laine, Suomen luonto. Otava. Kirjan graafiset suunnittelijat Piia Aho ja Venla Koski.[9]
- 2014 Antti Linnovaara, Pilvi Kalhama, Andreas Schlaegel, & Mika Hannula: Tuomas A. Laitinen – Fundamental Matter (Emman näyttelyjulkaisu). Graafinen suunnittelu Pekka Toivonen.[10]
- 2015 Liisa Kaski (toim.), Kalevala ja opas sen lukemiseen. Graafinen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti[11].
- 2016 Hanna Koikkalainen, Raja. Graafinen suunnittelu Anne-Mari Ahonen[12]
- 2017 Kaisa Leka & Christoffer Leka, Imperfect. Graafinen suunnittelu Christoffer Leka, kuvitus Kaisa Leka
- 2018 Kimmo Oksanen, Heidi Piiroinen (valokuvat), Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina. Graafinen suunnittelu Johannes Nieminen.[13]
- 2019 Sakari Piippo, Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä. Graafinen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen.
- 2020 Ville Linna, Chasing Light – The archival photographs and drawings of Paavo Tynell. Graafinen suunnittelu Antti Valta.
- 2021 Matti Hagelberg, Läskimooses. Graafinen suunnittelija ja kuvittaja Matti Hagelberg.
- 2022 Klaus Maunuksela, Manuaali. Graafinen suunnittelija Viivi Prokofjev
- 2023 Liisa Kallio, Kädellisten sukua – Piirroksia ihmisyydestä. Graafinen suunnittelija Liisa Kallio.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Komitea, Vuoden kaunein kirja (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vuoden kauneimmat kirjat -kilpailu jatkuu. Helsingin Sanomat 23.2.2010 s. C 1.
- ↑ Tuomaristo, Vuoden kaunein kirja (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 10.4.2014
- ↑ Arviointi, Kaunein kirja (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 10.4.2014
- ↑ Suomen kirjataiteen komitea – Kauneimmat kirjat kauneimmatkirjat.fi. Viitattu 14.8.2023.
- ↑ Kristiina Louhi Lastenkirjainstituutti. Arkistoitu 26.7.2015. Viitattu 3.12.2014.
- ↑ Turun taidemuseon julkaisema teos palkittiin vuoden kauneimpana, Yle.fi[vanhentunut linkki]
- ↑ Runojä on vuoden kaunein kirja, Yle, fi Uutiset, viitattu 8.3.2012
- ↑ Suomen kirjataiteen komitea – Vuoden kauneimmat kirjat – Kauneimmat kirjat 2013 13.3.2014. Suomen kirjataiteen komitea. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 10.4.2014.
- ↑ Emman näyttelyjulkaisu valittiin Vuoden kauneimmaksi kirjaksi HS.fi. 12.3.2015. Arkistoitu 13.3.2015. Viitattu 12.3.2015.
- ↑ Ville Hänninen: Typografian ja kuvan symbioosi. Parnasso, 2/2019, s. 12–14. Otavamedia.
- ↑ Vuoden kaunein kirja 2106 Suomen kirjataiteen komitea ry. Arkistoitu 15.3.2018. Viitattu 14.3.2018.
- ↑ Vuoden kauneimmaksi kirjaksi valittiin Kimmo Oksasen ja Heidi Piiroisen Ohikuljetut, jossa seurataan romanialaisen kerjäläisperheen elämää Suomessa ja Romaniassa Helsingin Sanomat. 13.3.2019. Viitattu 28.3.2019.