Suomen Metalliteollisuustyöntekijäin Liitto
| Suomen Metalliteollisuustyöntekijäin Liitto | |
|---|---|
| Perustettu | 1899 |
| Lakkautettu | 1930 |
| Tyyppi | ammattiliitto |
| Toimiala | metalliteollisuuden työntekijöiden edunvalvonta |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Päämaja | Sirkuskatu 5 |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Kattojärjestö | SAJ (1908–1930) |
| Jäsenlehti |
Ilmarinen (1899–1901) Metallityöläinen (1907–1930) |
Suomen Metalliteollisuustyöntekijäin Liitto (SML) oli vuosina 1899–1930 toiminut metallityöntekijöiden ammattiliitto, joka kuului Suomen Ammattijärjestöön. Liitto julkaisi lehtiä Ilmarinen (1899–1901) ja Metallityöläinen (1907–1930). Järjestön nimi oli aluksi Suomen Rauta- ja Metallityöntekijäin Liitto ja Suomen Metallityöntekijäin Liitto vuosina 1906–1914.
SML oli SAJ:n suurin jäsenliitto vuosina 1915–1916 ja 1921, ja toiseksi tai kolmanneksi suurin muina vuosina.[1] Liittoon oli järjestäytynyt parhaimmillaan 26 288 työläistä alkuvuonna 1918. Perustamisvuonna jäseniä oli 550 ja ennen vuotta 1914 aina alle 4 000. Liitto kasvoi erityisen voimakkaasti vuosina 1916–1917, jolloin jäsenmäärä moninkertaistui. Sisällissodan jälkeen järjestäytyminen laski ja seuraavan kerran jäsenmäärä ylitti 10 000 vasta vuonna 1926. 1920-luvulla jäsenmäärä oli suurimmillaan alkuvuonna 1929, jolloin jäseniä oli 13 529.[2][1]
Liittoon kuului perustettaessa 12 ammattiosastoa. Parhaimmillaan osastoja oli 154 vuosina 1917–1918. Vuonna 1923 SML uudisti järjestörakenteensa siten, että samalla paikkakunnalla toimineet osastot yhdistettiin teollisuusneuvostoiksi, joiden alaisuudessa toimivat työpaikkajärjestöt. Kaupungeissa erikoisammattiryhmät muodostivat myös ammattikuntapohjaisia työpaikkajärjestöjä. Teollisuusneuvostoja oli parhaimmillaan 89 ja työpaikkajärjestöjä 205 vuonna 1929.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Kone-, Rauta- ja Metalliammattiyhdistysten ensimmäinen edustajakokous kokoontui Helsingissä kesäkuussa 1899. Kokouksessa perustettiin Rauta- ja metallityöntekijäin liittohallinto.[3] Kokoukseen osallistui 41 työläistä, jotka edustivat ammattiosastoja, työntekijäryhmiä ja työväenyhdistyksiä. Liittoon liittyneistä osastoista vanhin oli vuodesta 1886 toiminut Helsingin läkki-, pelti- ja vaskiseppäyhdistys.[4]
Vuonna 1903 liitto perusti työttömyys- ja matka-apurahaston. Ensimmäinen työehtosopimus solmittiin Helsingissä 1906. Vuonna 1908 SML liittyi Kansainväliseen metallityöväen liittoon.[4]
Vuosina 1906–1907 alalle perustettiin useita pieniä ammattikuntapohjaisia liittoja, jotka sittemmin yhdistettiin metallityöntekijäin liittoon. Vuonna 1909 liittoon fuusioituivat Suomen Sähkötyöntekijäin Liitto, Suomen Rauta- ja Metallisorvaajain Liitto ja Suomen Metallivalajain Liitto. Suomen Putkityöntekijäin Liitto yhdistyi liittoon vuonna 1911 ja Suomen Läkki-, Pelti- ja Vaskiseppäin Liitto vuonna 1917.[3]
Sisällissodan jälkeen liiton toiminta loppui väliaikaisesti, mutta se aloitettiin uudelleen joulukuussa 1918.[2] Vuoden 1921 liittokokouksessa Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen järjestäytyneet kommunistit muodostivat enemmistön. Vuoden 1922 jäsenäänestyksessä kaksi kolmasosaa kannatti liittymistä Punaiseen ammattiyhdistysinternationaaliin.[4]
Liiton vastapuoli työkiistoissa oli Suomen Metalliteollisuuden Harjoittajain Liitto. Vuonna 1927 työnantajat julistavat 30 viikkoa kestäneen metallisulun.[4]
Liittoa johtaneiden kommunistien ja vähemmistönä olleiden sosialidemokraattien välit kärjistyivät vuonna 1929. Sosialidemokraatit erosivat metalliliiton osastoista ja liittyivät Suomen Työläisliittoon.[5] SAJ:hin kuuluneet liitot pakotettiin lopettamaan toimintansa kommunistilaeilla vuonna 1930 ja SML osastoineen lakkautettiin tuomioistuimissa 1931–1933[6]. Marraskuussa 1930 työläisliiton osastojen pohjalta perustettu[5] Suomen Metallityöväen Liitto piti liittoa edeltäjänään ja laski toimintansa alkaneen vuodesta 1899.[7]
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- G. R. Gustafsson 1899–[4]
- Mikko Aaltio
- Ilmari Sinisalo 1919–1921[2]
- Lauri Nurmiaho 1921–1923[2]
- Artturi Virta 1923–1930
Sihteerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- K. V. Vartiainen 1906–1908[2]
- Herman Saxman 1908–1915[2]
- Eemeli Laiho 1915–1918[2]
- Väinö Salovaara 1919–1924[2]
- Yrjö Lehtinen 1924–1929[2]
- Emil Tuomi 1929–1930
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pirjo Ala-Kapee & Marjaana Valkonen: Yhdessä elämä turvalliseksi. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen kehitys vuoteen 1930, s. 792–795. SAK, 1982. ISBN 951-714-034-7
- ↑ a b c d e f g h i j 30 vuotta. Metallityöläinen, 1929, nro 7. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Pirjo Ala-Kapee & Marjaana Valkonen: Yhdessä elämä turvalliseksi. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen kehitys vuoteen 1930, s. 113, 788. SAK, 1982. ISBN 951-714-034-7
- ↑ a b c d e Historia Metalliliitto.fi. (2013). Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ a b Uudet järjestöt laskevat perustuksiaan. Suomen Sosialidemokraatti, 17.11.1930, nro 312. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Luettelo lakkautetuista ja toimintakiellon alaisista yhdistyksistä. Sisäasiainministeriö, 1934.
- ↑ Metalliliitto Metalliliitto.fi 2016
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ilmarinen-lehdet 1899–1901 (Kansalliskirjasto)
- Metallityöläinen-lehdet 1907–1930 (Kansalliskirjasto)