Kansalliskirjasto (Suomi)
| Kansalliskirjasto | |
|---|---|
| Helsingin yliopiston kirjasto | |
.jpg) Carl Ludvig Engelin suunnittelema vuonna 1840 valmistunut Kansalliskirjaston päärakennus |
|
| Sijainti | Helsinki |
Kansalliskirjasto (ruots. Nationalbiblioteket), aiemmin Helsingin yliopiston kirjasto, on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Se on myös yksi Helsingin yliopiston suurimmista erillislaitoksista, joka vastaa kansallisen julkaisuperinnön ja ainutlaatuisten kokoelmiensa säilyttämisestä, kuvailusta ja käyttöön asettamisesta. Kansalliskirjasto toimii suomalaisen kirjastoalan valtakunnallisena palvelu- ja kehittämislaitoksena sekä edistää kirjastoalan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Suomessa kansalliskirjaston asema ja tehtävät määritellään yliopistolaissa (558/2009)[1] ja laissa kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007)[2].
Kansalliskirjaston päärakennus sijaitsee Senaatintorin ja Helsingin yliopiston päärakennuksen naapurissa. Rakennuksen sisäänkäynti on Unioninkadun varrella Tuomiokirkon sisäänkäyntiä vastapäätä.
Kansalliskirjastoa johtaa kesäkuussa 2022 tehtävässä aloittanut ylikirjastonhoitaja Kimmo Tuominen[3]. Ennen Tuomista tehtävää hoiti Cecilia af Forselles. Hänen edeltäjänsä Kai Ekholm toimi ylikirjastonjohtajana vuodesta 2001 vuoden 2018 elokuuhun.
Vuonna 2021 Kansalliskirjaston kokoelmaan kuului kolme miljoonaa kirjaa ja kolme miljoonaa muuta julkaisua, ja kirjasto digitoi vuoden aikana noin 2,3 miljoonaa sivua kansallisia aineistoja.[4] Syyskuussa 2021 Digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa oli yli 21 miljoonaa sivua, joista aikakauslehtiä 7 miljoonaa sivua ja sanomalehtiä lähes 12 miljoonaa sivua.[5]
Vuonna 2015 kokoelmaan kuului 115 hyllykilometriä aineistoa ja 814 miljoonaa tiedostoa suomalaisia verkkosivuja haravoitiin kirjaston verkkoarkistoon.[6]
Vuonna 2011 Kansalliskirjastossa vieraili kaikkiaan 166 300 asiakasta. Maan laajimmat kokoelmat käsittivät kaikkiaan 109 hyllykilometriä. Digitoitujen aineistojen sivulatauksia kertyi 7,6 miljoonaa. Kotimaisten julkaisujen verkkoarkistoon haravoitiin 224 miljoonaa tiedostoa, ja yhteensä verkkoarkistossa on 718 miljoonaa tiedostoa.
Kansalliskirjasto aloitti suomalaisten verkkosivustojen keräämisen verkkoarkistoonsa vuonna 2006.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin yliopiston kirjaston kokoelman alkuna pidetään Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Turun akatemialle sen perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Kirjasto sai 1640-luvulla merkittäviä kirjalahjoituksia, jotka olivat peräisin kolmikymmenvuotisen sodan ryöstösaaliista. Kirjastonhoitaja Axel Kempen vuonna 1655 julkaisemassa kirjastoluettelossa oli listattu jo pitkälti toista tuhatta teosta. Vuonna 1707 Ruotsin kuninkaallinen kansliakollegio määräsi, että maan kaikkien kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1700-luvulla kokoelma alkoi kasvaa, ja 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä.
Autonomian aikana kirjaston vapaakappaleoikeus laajeni, sillä vuodesta 1820 lähtien piti Suomen lisäksi myös koko Venäjän valtakunnan kirjapainojen luovuttaa vapaakappaleet Turun akatemialle. Turun palo vuonna 1827 tuhosi kuitenkin kirjaston kokoelmat lähes täydellisesti: tulelta säästyi vain noin 800 lainassa ollutta nidettä. Kokoelmien kerääminen jouduttiin aloittamaan siis lähes alusta. Merkittävä osa ennen paloa Suomessa painettuja kirjoja saatiin kirjankeräilijä Matti Pohdon kokoelmista. Lukuisien kirjalahjoitusten ja kirjaston omien hankintojen tuloksena kokoelma kasvoi itsenäisyyden alkuun mennessä yli 300 000 niteeseen. Muun muassa siitä syystä ja atomipommin kaltaisten uhkien takia vapaakappaleita kerätään eri puolille maata, kuten Helsinkiin, Jyväskylään ja Ouluun.
Helsingin yliopiston kirjaston asema Suomen kansalliskirjastona on vahvistunut vähitellen. Etenkin vuonna 1972 perustetun bibliografisen osaston ja vuonna 1993 kirjastoon liitetyn, aiemmin suoraan opetusministeriön alaisuudessa toimineen tieteellisten kirjastojen atk-yksikön myötä siitä on kehittynyt Suomen tieteellisten kirjastojen yhteinen palveluorganisaatio. Vuonna 1998 kirjastossa aloitti toimintansa myös Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib, ja vuonna 1990 perustetusta Mikkelin digitointi- ja konservointikeskuksesta on vuosituhannen vaihteesta lähtien pyritty luomaan kansallinen digitointikeskus.
Helsingin yliopiston kirjaston nimi vaihtui Kansalliskirjastoksi 1. elokuuta 2006, jolloin kirjaston toimialaa laajennettiin. Vanha nimi, Helsingin yliopiston kirjasto, sai uuden käyttötarkoituksen vuoden 2010 alussa, kun Helsingin yliopiston muut kirjastot (Opiskelijakirjasto sekä kampus- ja tiedekuntakirjastot) yhdistettiin omaksi erillislaitoksekseen.
Kirjastonhoitajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Henrik Gabriel Porthan. Turun akatemian kirjastonhoitaja 1772–1777.
- Fredrik Wilhelm Pipping. Turun akatemian kirjastonhoitaja, sittemmin Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastonhoitaja 1814–1845.
- Alexander Blomqvist. Kirjastonhoitaja 1845–1848.
- Carl Wilhelm Törnegren. Kirjastonhoitaja 1850–1860.
- Gustaf Edvard Ingelius. Kirjastonhoitaja 1862–1864.
- Karl Collan. Kirjastonhoitaja 1866–1871.
- Andreas Wilhelm Bolin. Kirjastonhoitaja 1873–1912.
- Georg Schauman. Kirjastonhoitaja 1914—1918, ylikirjastonhoitaja 1918–1930.
- Lauri Tudeer. Ylikirjastonhoitaja 1933–1954.
Päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin yliopiston kirjaston päärakennus valmistui vuonna 1840. Lisärakennus, kirjavarasto Rotunda, valmistui vuonna 1906. Kirjastorakennuksen läheisyyteen louhittiin 1950-luvulla maanalaisia kokoelmatiloja, joita on sittemmin merkittävästi laajennettu. Vuonna 1998 kirjasto laajeni lisäksi samassa korttelissa sijaitsevaan Fabiania-rakennukseen, johon se yhdistettiin maanalaisella tunnelilla.
Kirjastolla on toimitiloja Helsingin lisäksi Mikkelissä.[7]
Kansalliskirjaston päärakennuksessa toteutettiin 2010-luvun alussa laajamittaisia korjauksia. Julkisivun maalaustyöt valmistuivat kesällä 2012, ja elokuussa 2013 käynnistyi laaja peruskorjaus, jolla parannettiin tilojen toimivuutta ja esteettömyyttä sekä uusittiin talotekniikkaa.[8]
Korjausten ajaksi kokoelmat siirrettiin tilapäisiin tiloihin, mutta kirjasto toimi normaalisti. Remontteja luonnehdittiin etukäteen haasteellisiksi, sillä monilta osin rakennus ei enää vastannut Engelin alkuperäispiirustuksia.[9]
Peruskorjaus valmistui vuoden 2015 lopulla, ja Kansalliskirjasto juhlisti avajaisiaan yleisötapahtumalla 1.3.2016. Sisätiloissa toteutuneita muutoksia olivat muun muassa lukusalien alkuperäisten oviaukkojen ja puulattioiden palauttaminen sekä eteistilojen kattomaalausten rekonstruointi. Lisäksi uusittiin kalusteita ja kellarikerrokseen rakennettiin naulakkotilat.[8][10] Rakenteiden, kalusteiden ja pintojen konservointiin tarvittiin perinteistä käsityötaitoa sekä yksityiskohtainen taustaselvitys rakennuksen eri vaiheista. Engelin alkuperäisen idean ohessa haluttiin kunnioittaa eri aikakausien kerrostumia ja nykyaikainen talotekniikka asetti omat vaatimuksensa.[11]
Kokoelmat ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjastolla on lähes kattava kokoelma Suomessa julkaistua ja muuta Suomeen liittyvää kirjallisuutta (Fennica-kokoelma) ja laaja kokoelma muutakin humanististen tieteenalojen kirjallisuutta. Kirjastoon kuuluu useita erikoiskokoelmia (muun muassa Monrepos-kokoelma, Nordenskiöldin kokoelma, Lapponica, Reenpää-kokoelma) sekä erikoiskirjastoja (muun muassa Slaavilainen kirjasto ja musiikkikirjasto). Lisäksi Kansalliskirjastolla on suuri käsikirjoituskokoelma, joka sisältää esim. tunnettujen kulttuurihenkilöiden ja tieteentekijöiden henkilöarkistoja sekä keskiajalta peräisin olevan pergamenttifragmenttien aineiston. Vuonna 2011 kirjaston kokoelmiin kuului yhteensä noin kolme miljoonaa kirjaa ja kausijulkaisua. Verkkoarkisto sisälsi 718 miljoonaa tiedostoa. Pääosan kirjaston kokoelmista löytää kansalliskirjasto.finna.fi -palvelusta[12].
Kansalliskirjastoon talletetaan kappaleet kaikista kotimaisista painotuotteista, ääni- ja kuvatallenteista, CD-ROM-tallenteista sekä edustava otos verkkoaineistoista.[13] Toiminta perustuu lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (1433/2007), joka vuodesta 2008 lähtien korvaa aiemmin voimassa olleen vapaakappalelain sekä lain elokuvien arkistoinnista. Vapaakappalesäädösten ansiosta Kansalliskokoelmaan on autonomian ajan alkupuolelta lähtien 200 vuoden kuluessa karttunut lähes täydellinen, yksikkömäärältään useisiin miljooniin kasvanut kotimaisten painotuotteiden ja vuodesta 1981 myös ääni- ja kuvatallenteiden kokoelma. Nykyisellään laki kattaa kaikki suomalaisen joukkoviestinnän osa-alueet: em. aineiston lisäksi lakisääteisen arkistoinnin piiriin kuuluvat myös elokuvat sekä radio- ja tv-aineistot, joiden vastaanottamisesta ja tallentamisesta vastaa Kansallinen audiovisuaalinen arkisto.
Mikkelissä sijaitseva Digitointi- ja konservointikeskus vastaa kirjaston kokoelmien digitoinnista ja digitoitujen aineistojen esillepanosta. Kirjaston digitoituja aineistoja sisältävä verkkopalvelu Digi avattiin 2000-luvun alussa nimellä Historiallinen sanomalehtikirjasto. Sittemmin palvelu on laajentunut siten, että mukana on sanomalehtien lisäksi myös mm. aikakauslehtiä, kirjoja ja pienpainatteita. Palvelussa julkaistut sanoma- ja aikakauslehdet ovat tällä hetkellä vapaassa kansalaiskäytössä vuoden 1939 lehtiin asti.[14]
Kirjastoalan palvelu- ja kehittämisyksikkönä Kansalliskirjaston lakisääteisiin tehtäviin kuuluu myös palveluiden tarjoaminen yliopistokirjastoille, ammattikorkeakoulujen kirjastoille, erikoiskirjastoille ja yleisille kirjastoille. Kirjastossa toimiva FinELib-toimisto[15] huolehtii keskitetysti elektronisten aineistojen hankinnasta yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yleisten kirjastojen muodostaman konsortion tarpeisiin.
Kansalliskirjasto vastaa Finna-palvelukokonaisuuden kehittämisestä ja ylläpidosta. Kansallinen Finna.fi-palvelu toimii yhteisenä käyttöliittymänä kirjastojen, arkistojen ja museoiden aineistoihin. Lisäksi monilla organisaatioilla on omia Finna-näkymiään, jotka toimivat asiakaskäyttöliittymänä niiden tarjoamiin aineistoihin ja palveluihin.[16]
Toinen merkittävä Kansalliskirjaston ylläpitämä kansallinen palvelukokonaisuus on Melinda-metatietovaranto. Melinda toimii kirjastojen yhteisenä kuvailuympäristönä, josta kuvailutiedot siirtyvät kirjastojen omiin järjestelmiin. Kansalliskirjasto ylläpitää Melindan yhteydessä myös muita tietovarantoja, kuten Suomen kansallisbibliografia Fennicaa ja kansallisdiskografia Violaa. Lisäksi Melinda sisältää kotimaisten aikakauslehti- ja monografia-artikkelien tietovarannon Arton viitteet. Kansalliskirjasto ylläpitää ja kehittää kirjastojen kuvailussa käyttämiä metatietoformaatteja ja kuvailusääntöjä. Se tarjoaa kuvailun tueksi myös muita palveluita. Näitä ovat muun muassa eri alojen ontologioita sisältävä Finto ja tekoälypohjaiseen Annif-ohjelmistoon perustuva automaattinen indeksointityökalu Finto AI. [17]
Kansalliskirjasto huolehtii monien korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kirjastotietokantojen teknisestä ylläpidosta.[18] Lisäksi se tarjoaa julkaisuarkistopalveluita muun muassa korkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja valtion virastoille.[19]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yliopistolaki 558/2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 1433/2007
- ↑ Kimmo Tuominen Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajaksi kansalliskirjasto.fi. 1.2.2022.
- ↑ Kansalliskirjaston vuosikertomus 2021 urn.fi. 3.5.2022.
- ↑ Digi.kansalliskirjasto.fi-palvelussa jo 21 miljoonaa sivua kansalliskirjasto.fi. 2.9.2021.
- ↑ Katri Nissilä: Avainlukuja 2015 Kansalliskirjasto. 12.4.2016. Viitattu 18.9.2016.
- ↑ Yhteystiedot www.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 20.2.2023.
- ↑ a b Pitkästä remontista kuoriutunut Kansalliskirjasto juhlii avajaisviikolla Uutiset. 1.3.2016. Helsingin kaupunki. Arkistoitu 18.9.2016. Viitattu 18.9.2016.
- ↑ Johanna Mannila, Kansalliskirjaston ulkoseinät kirkastuivat. Helsingin Sanomat 24.4.2012 s. A 11
- ↑ Kansalliskirjaston iso remontti on kohta ohi Rakennuslehti. 3.6.2015. Viitattu 18.9.2016.
- ↑ Jaana Ahti-Virtanen: Kansalliskirjaston peruskorjaus jätti menneet näkyviin Projektiuutiset 1/2016. RPT Doc. Viitattu 18.9.2016.
- ↑ Tietoa hakupalvelusta, Kansalliskirjaston hakupalvelu kansalliskirjasto.finna.fi. Kansalliskirjasto. Viitattu 30.4.2020.
- ↑ Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja… 1433/2007 finlex.fi. Viitattu 30.4.2020.
- ↑ Usein kysyttyä digi.kansalliskirjasto.fi. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2023.
- ↑ FinELibin aloitussivu FinELib. Viitattu 11.2.2016.
- ↑ Finna - hakupalvelujen kokonaisuus Finna. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2023.
- ↑ Palvelut Kansalliskirjasto. 4.1.2016. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2023.
- ↑ Kirjastojärjestelmäpalvelu Kansalliskirjasto. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2023.
- ↑ Julkaisuarkistopalvelut Kansalliskirjasto. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Itkonen, Satu & Kaitavuori, Kaija (toim.): Kansalliset kulttuurilaitokset. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 978-951-746-863-3
- Knapas, Rainer: Tiedon valtakunnassa: Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640–2010. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 1347 (Tiede). Kansalliskirjaston julkaisuja, 78) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. ISSN 0355-1768 ISBN 978-952-222-272-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansalliskirjaston verkkosivut
- Kansalliskirjaston kokoelmat (Finna) (sis. Fennica ja Viola tietokannat)
- Kansalliskirjaston asiakaswikit
- Melinda – Kansallinen metatietovaranto (sis. Arto-viitteet)
- Kansalliskirjaston julkaisuarkisto (Doria)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
