Novgorodin ja jäämien sodat
| Novgorodin ja jäämien sodat | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Novgorodin ja jäämien sodat olivat sotia, joita jäämit ja Novgorodin tasavalta otaksuttavasti kävivät 1000–1300-luvuilla. Näistä tapahtumista kertovat Novgorodin ensimmäinen kronikka sekä Nestorin kronikka. Yleisimmin omaksutun tulkinnan mukaan novgorodilaisten käyttämillä termeillä jam, jěm, jěm’, jem ja jem tarkoitettiin hämäläisiä. Termin käyttö koskemaan pelkästään hämäläisiä ei ole kuitenkaan kaikissa yhteyksissä täysin selvää, vaan se on voinut tarkoittaa myös muita Suomen alueen heimoja.[1]
Ajalle tyypillisesti sotaa käytiin sotaretkien muodossa ja usein eri heimojen ja yhteisöjen tekemien löyhien ja vaihtelevien liittoutumien välillä. Jäämien ja novgorodilaisten sotaretkien yhteydessä mainitaan muun muassa karjalaiset, inkeroiset, ruotsalaiset, vatjalaiset sekä varsinais-suomalaiset.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itämeren alue oli myöhäisrautakaudella rauhaton. Alueen heimojen välillä oli selkkauksia ja orastavien valtakuntien laajentuminen sekä kristinuskon väkivaltainen levittäminen alueella lisäsi väkivaltaa. Baltian tilanne oli ainakin 1100-luvun lopulta lähtien erittäin väkivaltainen alueen eri heimojen sotiessa keskenään samalla saksalaisten ja tanskalaisten levittäessä kristinuskoa alueelle väkivalloin.[2] Sotaretkiä Suomen alueelle ja suomensukuisten heimojen alueille suorittivat meriteitse niin norjalaiset, ruotsalaiset kuin mahdollisesti myös tanskalaiset. Novgorodin ensimmäisen kronikan sekä Nestorin kronikan lisäksi kirjallisiin lähteisiin ovat jääneet maininnat muun muassa Norjan Olavi Pyhän tekemästä ryöstöretkestä mahdollisesti Uudellemaalle vuonna 1008 sekä ruotsalaisten mahdollisesti tekemät ensimmäinen, toinen ja kolmas ristiretki.
Paavi Aleksanteri III lähetti vuonna 1171 tai 1172 Ruotsin jaarli Guttormille ja Uppsalan arkkipiispalle kirjeen, jossa hän näyttää viitanneen Suomen alueen asukkaiden sotiin Novgorodia vastaan. Kirjeessään paavi kehotti miehittämään ”finnien” eli otaksuttavasti suomalaisten linnoitukset ja varmistamaan heidän pitäytymisensä kristinuskossa vastineeksi suojelusta.[3] 1400-luvun lopulla vaikuttanut historioitsija Erius Olai esitti väitteen, että mahdollisesti vuonna 1196 kuollut Linköpingin piispa Kol oli toiminut Suomen jaarlina (”Dux Finlandiae”),[4] mahdollisesti vastaten Suomeen tuoduista ruotsalaisjoukoista samaan tapaan kuin jaarli Jon, jonka kerrotaan taistelleen venäläisiä ja inkerikkoja vastaan yhdeksän vuoden ajan 1100-luvun lopussa.[5]
Myös aiemmalla ns. ensimmäisellä ristiretkellä, joka keskiaikaisten lähteiden mukaan tapahtui vuonna 1150,[6] on voinut olla yhteys jäämien ja Novgorodin sotiin. Jos retki on tositapahtuma ja se on todella tehty 1150-luvulla, se ajoittuu levottoman 1140-luvun jälkimaininkeihin, vaikka myöhemmät legendat kuvasivatkin sen puhtaasti kristinuskon levittämiseksi tehdyksi sotatoimeksi. Jotkut historioitsijat ovatkin nähneet retken suorana reaktiona jäämien vuonna 1149 kärsimään tappioon. Se on myös liitetty paavin kaksikymmentä vuotta myöhemmin mainitsemaan finnien yhteistyöhön ruotsalaisten kanssa.[7]
Paavi Honorius III valtuutti Suomen piispan pystyttämään kauppasaarron ”barbaareja” vastaan vuonna 1221 saatuaan Uppsalan arkkipiispalta hälyttäviä uutisia näiden toimista.[8] ”Barbaarien” kansallisuutta ei kerrota kirjeessä, mutta kun kauppasaartoa kahdeksan vuotta myöhemmin laajennettiin, sen sanottiin suoraan olleen venäläisiä vastaan.[9]
Venäläiset lähteet mainitsevat jäämien ja ruotsalaisen yhteistyön mahdollisena vuonna 1240, jolloin jäämit ja arvoitukselliset, epävarman tulkinnan mukaan varsinaissuomalaisia erikseen tarkoittavat, ”suumit” (sum) mainitaan ruotsalaisten tukena Nevan taistelussa.[10] Toinen maininta jäämien, suumien ja ruotsalaisten yhteistyöstä on vuodelta 1256.[11]
Kronikoiden maininnat taisteluista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen maininta jäämien ja Novgorodin välisistä taisteluista on laurentiuslaisessa kronikkakokoelmassa, jossa Novgorodin ruhtinaan Vladimirin mainitaan olleen sodassa jam-kansan kanssa jo vuonna 1042.[12][13] Jam mainitaan myös Novgorodille verovelvollisina Nestorin kronikassa,[14] mutta myöhemmissä lähteissä heitä ei mainita. On epäselvää, oliko jam vain aikaisempi nimitys jäämeille (jem), vai kokonaan eri kansa.[15]
Novgorodin ensimmäisen kronikan mukaan toinen Novgorodin ruhtinas, Vsevolod Mstislavitš, hyökkäsi jäämejä vastaan suuren nälänhädän aikana vuonna 1123.[16] Kronikka ei kerro taisteluista tai niiden lopputuloksista mitään.[17]
Jäämien sekä ruotsalaisten mainitaan hyökänneen Novgorodiin vuonna 1142, mutta ei ole viitteitä, että he olisivat tehneet yhteistyötä.[18] Myöhemmin jäämit hyökkäsivät uudestaan Novgorodiin vuonna 1149.[18]
Korela-karjalaiset saattoivat novgorodilaiset vielä uuteen hyökkäykseen jäämejä vastaan vuonna 1191. Tällä kertaa Novgorodin kerrotaan selkeästi tuoneen joukkonsa ”jäämien maahan”. Hyökkääjät polttivat maan ja tappoivat karjan.[19] Sota saattoi olla sama, minkä Paavali Juusten kuvasi kronikassaan Chronicon episcoporum Finlandensium eli Suomen piispainkronikka 1500-luvulla. Kronikassa mainitaan, että venäläiset olivat polttaneet ”Turun” vuonna 1198.[20] Venäläisissä kronikoissa ei ole mainintaa sodasta tuona vuonna. Turun kaupunkia ei ollut olemassa vielä tässä vaiheessa, joten tieto on tältä osin 1500-luvun väärinkäsitys.
Tämän jälkeen lähteissä ei ole mainintaa Novgorodin sodista useisiin vuosikymmeniin. Ei ole tiedossa, johtiko vuoden 1191 sota väliaikaiseen Novgorodin valtaan joissakin Suomen tai Karjalan alueen osissa. Joka tapauksessa myöhäisempi kronikka 1220-luvulta kertoi, että venäläiset ruhtinaat eivät pystyneet oleilemaan jäämien maassa.
Kronikoiden tietojen mukaan usean vuosikymmenen rauhan jälkeen Novgorodin ja jäämien välillä käynnistyivät taas 1220-luvulla. Kun Vladimirin Jaroslav II oli turvannut valtansa Novgorodissa, hän järjesti hyökkäyksiä Viroon, jäämien maahan ja Karjalaan. Jäämejä vastaan kohdistunut hyökkäys tapahtui yhdessä karjalaisten kanssa talven 1226–27 aikana.[21][22]
»Samana vuonna Jaroslav, Vsevolodin poika, lähti meren yli Novgorodista jäämejä vastaan, missä kukaan venäläinen ruhtinas ei ollut pystynyt olemaan; ja hän valloitti maan ja palasi Novgorodiin ylistäen Jumalaa suurella määrällä vankeja. Mutta he, jotka olivat hänen kanssaan, eivät pystyneet pitämään kaikkia vankeja, he tappoivat osan heistä, mutta päästivät vielä useamman vapaaksi.»
Jäämien tekemä kostoretki 2000 miehellä kesällä 1228 Vanha-Laatokkaan epäonnistui täydellisesti, kuten Novgorodin ensimmäinen kronikka kertoo.[18][23]
»Jäämit tulivat Laatokalle sotiakseen, ja sana siitä tuli Novgorodiin Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä (6.8.). Ja novgorodilaiset ottivat proomunsa ja soutivat Laatokalle ruhtinas Jaroslavin mukana. Vladislav, Laatokanlinnan vouti ja Vanha-Laatokan kansa eivät odottaneet novgorodilaisia, vaan menivät heidän (jäämien) kimppuun veneillään, joissa he tappelivat. He tapasivat heidät ja taistelivat; ja sitten tuli ilta; ja he (laatokkalaiset) nousivat maihin saarelle, mutta jäämit olivat rannalla vankien kanssa, sillä he olivat taistelleet lähellä järveä maihinnousupaikalla ja Aunuksessa. Samana iltana he pyysivät rauhaa, mutta vouti ja laatokkalaiset eivät hyväksyneet sitä; ja jäämit tappoivat kaikki vankinsa ja juoksivat metsiin hylättyään veneensä. Monet heistä kuolivat siellä, mutta heidän veneensä oltiin poltettu. -- Ja ne, jotka olivat tulleet, 2000 tai useampi, tapettiin, Luoja tietää; loput (jotka eivät olleet paenneet) tapettiin kaikki»
Suomessa toimineen piispan pyynnöstä paavi julisti vuonna 1229 Visbyä, Riikaa ja Lyypekkiä koskevan kauppasaarron Novgorodia vastaan.[24] Muutama vuosi myöhemmin hän määräsi Kalparitariston lähettämään joukkoja suojelemaan Suomea, mutta näiden mahdollisista toimista Suomessa ei ole jäänyt mitään tietoja.[25][26]
Novgorodin ja jäämien väliset sodat olivat tekijä, jonka otaksutaan vaikuttaneen noin vuonna 1249 tehtyyn toiseen ristiretkeen Suomeen[27] Ristiretken seurauksena Ruotsin valta Suomessa alkoi kasvamaan, mutta tästä huolimatta Novgorodin, hämäläisten ja varsinais-suomalaisten välinen sotatila jatkui. Vuonna 1256 novgorodilaiset tekivät uuden sotaretken hämeeseen sen jälkeen kun ruotsalaiset, varsinais-suomalaiset ja hämäläiset olivat paenneet Narvasta kuultuaan novgorodilaisten sotajoukon lähestyvän.[28] Seuraavat historiallisiin lähteisiin perustuvat Novgorodin sotaretket jäämejä vastaan tehtiin vuosina 1292 ja 1311.[29]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Murray, Alan: The Clash of Cultures on the Medieval Baltic Frontier. Ashgate Publishing Ltd., 2009. ISBN 075466483X Google Books. (englanniksi)
- Line, Philip: Kingship and State Formation in Sweden, 1130–1290. BRILL, 2007. ISBN 9004155783 Google Books. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Toimittaja Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 8. Historian ystäväin liitto, 1989.
- ↑ Suomennos Maijasina Kahlos ja Raija Sarasti-Wilenius: Henrikin Liivinmaan Kronikka. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003.
- ↑ Arkistolaitos – Paavi Aleksanteri III:n kirje jaarli Gottormille ja Uppsalan arkkipiispalle. (latinaksi). Viitattu 30.9.2007.
- ↑ Suomen Museo 2002, s. 66. Huomattavaa on, että sana "dux" tarkoitti vielä 1100-luvulla jaarlia, mutta 1200-luvun lopulta lähtien herttuaa.
- ↑ Suomen museo 2002, s. 65. On myös mahdollista, että jaarlit Jon ja Kol ovat alun perin sama henkilö. Jaarli Jon on ilmeisesti sama "Johannes Dux" joka on haudattu Linköpingin tuomiokirkkoon.
- ↑ Huomattava on, että 1900-luvun alusta alkaen monet historioitsijat ovat ajoittaneet retken vuoteen 1155 käyttämällä vähintäänkin kyseenalaisia päättelyketjuja. Kts. Heikkilä, Tuomas. Pyhän Henrikin legenda. Karisto Oy Hämeenlinna 2005. ISBN 951-746-738-9.
- ↑ Linna, Martti. Suomen alueellinen pyhimyskultti ja vanhemmat aluejaot. Vesilahti 1346-1996. Jyväskylä 1996. Sivu 197.
- ↑ Arkistolaitos – Paavi Honorius III:n kirje Suomen piispalle vuodelta 1221. Viitattu 30.9.2007.
- ↑ Arkistolaitos – Paavin kirjeet vuodelta 1229 Riga (Arkistoitu – Internet Archive) ja Lübeck (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 30.9.2007.
- ↑ Line 2007, s. 447
- ↑ Arkistolaitos – Novgorodin ensimmäisen kronikan kuvaus vuoden 1256 ruotsalaisten ja suomalaisten hyökkäyksestä Narvaan ja venäläisten vastahyökkäyksestä Suomeen. Viitattu 30.9.2007.
- ↑ Line 2007, s. 448
- ↑ Arkistolaitos – Laurentiuslaisen kokoelman kuvaus suomalaisesta sodasta vuonna 1042 (Arkistoitu – Internet Archive). (ruotsiksi) Viitattu 29.9.2007
- ↑ Nestorin kronikka. (venäjäksi)
- ↑ Nestorin kronikka ei mainitse lainkaan inkerikkoja tai karjalaisia, vaikka nämä asuivat suomalaisten ja Novgorodin alueen välissä. Jo vuonna 1043 samainen ruhtinas taisteli myös Bysanttia vastaan. 1000-luvulla Novgorodilla ei myöskään ollut vielä vapaata pääsyä Itämerelle, koska Neva oli yhä ruotsalaisten hallussa.
- ↑ Huldén, Lena, Klinge, Marketta: Itärajan vartijat 1. Otava, 2004.
- ↑ Arkistolaitos – Novgorodin ensimmäisen kronikan kuvaus vuoden 1123 sodasta (Arkistoitu – Internet Archive). (ruotsiksi). Viitattu 29.9.2007
- ↑ a b c Murray 2009, s. 88
- ↑ Arkistolaitos – Novgorodin ensimmäisen kronikan kuvaus vuoden 1191 sodasta (Arkistoitu – Internet Archive). (ruotsiksi). Viitattu 29.9.2007
- ↑ Suomen piispainkronikka. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 476. Pieksämäki 1988.
- ↑ Line 2007, s. 418
- ↑ Arkistolaitos – Laurentiuslaisen kronikan kuvaus vuoden 1226 hyökkäyksestä (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi). Viitattu 30.9.2007
- ↑ Arkistolaitos – Novgorodin ensimmäisen kronikan kuvaus suomalaisten hyökkäyksestä Vanha-Laatokkaan 1228 (Arkistoitu – Internet Archive). (ruotsiksi). Viitattu 30.9.2007
- ↑ Line 2007, s. 435
- ↑ (latinaksi)Arkistolaitos – Paavi Gregorius IX:n kirje 24.11.1232 (Arkistoitu – Internet Archive). (latinaksi). Viitattu 30.9.2007
- ↑ Gregorius IX:n kirjeet: [1] (Arkistoitu – Internet Archive), [2] (Arkistoitu – Internet Archive), [3] (Arkistoitu – Internet Archive), [4], [5] (Arkistoitu – Internet Archive), [6], [7] (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ Suomen historian pikkujättiläinen. WSOY 1987. ISBN 951-0-14253-0. ss. 55–59.
- ↑ The Chronicle of Novgorod 1914. London Offices of the Society, s. 95. Viitattu 8.7.2016.
- ↑ The Chronicle of Novgorod London offices of the Society, s. 111 ja 117. 1914. Viitattu 8.7.2016.