Päiväperhoset

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Submarginaaliala)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päiväperhoset
Ritariperhonen (Papilio machaon)
Ritariperhonen (Papilio machaon)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset
Papilionoidea
Latreille, 1802
Heimot[1]
Katso myös

  Päiväperhoset Wikispeciesissä
  Päiväperhoset Commonsissa

Päiväperhoset (Papilionoidea) on perhosten yläheimo. Yläheimoon kuuluvat useimmat yleiskielen tuntemat perhoset, kuten täpläperhosten, kaaliperhosten ja sinisiipien heimoihin kuuluvat lajit. Paksupäiden (Hesperioidea) yläheimon lajit muistuttavat päiväperhosia elintavoiltaan, mutta ne eroavat päiväperhosista muodon yksityiskohtien perusteella.

Kehitysvaiheet ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväperhosilla on täydellinen muodonvaihdos, johon kuuluu neljä kehitysvaihetta, muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Aikuiset päiväperhoset syövät kukkien mettä, toukat useimmiten kasvien lehtiä.

Päiväperhosilla on kova kitiinin muodostama ulkoiho, johon lihakset kiinnittyvät. Pään erottaa muusta ruumiista ohut kaula. Päässä sijaitsevat tärkeimmät aistinelimet. Ravinnonottoelimenä toimii imutorvi, jonka kautta perhonen ottaa nestemäistä ravintoa ja vettä. Suuren osan päästä muodostaa kaksi kupumaista verkkosilmää. Tärkeimpinä kosketus- ja hajuaistineliminä toimivat tuntosarvet. Nämä sijaitsevat päiväperhosilla lähempänä toisiaan kuin paksupääperhosilla.

Keskiruumiissa on kolme jaoketta, joihin siivet ja raajat ovat kiinnittyneet. Jokaisessa jaokkeessa on yksi raajapari ja toisessa ja kolmannessa jaokkeessa siipipari. Eräiden heimojen lajeilla (muun muassa täpläperhoset) etujalat ovat surkastuneet ja kävelyyn kelpaamattomat. Raajaparien rakenne on samanlainen, tyvessä on liikkumaton lonkka ja välittävä reisirengas, ja sen jälkeen liikkuvien nivelten yhdistämät reisi, sääri ja nilkka. Nilkka jakautuu viiteen erilliseen jaokkeeseen, jossa viimeisessä on yleensä kynsipari.

Siipiä peittävät siipisuomut, jotka sijaitsevat toisiinsa nähden limittäin ja ovat kiinni vain pienellä varrella. Siipien värin saavat aikaan erilaiset pigmenttiaineet ja usein niissä on interferenssivärejä, jolloin suomujen mikroskooppinen rakenne saa aikaan värin. Näin syntyvät monet metallinhohtoiset värit. Koirailla on usein tietyissä kohdin siipiä niin sanottuja koirassuomuja, joiden tyvessä on hajurauhasia. Nämä voivat muodostaa erityisiä koirastäpliä. Koirassuomujen erittämä hajuerite toimii naaraita houkuttelevina.

Takaruumis koostuu kymmenestä jaokkeesta, näistä jaokkeet 2–8 erottuvat selvästi ulkopinnalta. Kitiinipeite on takaruumiissa ohuempi kuin päässä tai keskiruumiissa. Siellä sijaitsevat ruoansulatus- ja suvunjatkamiselimet sekä selkäsuoni eli sydän selkäpuolella ja vatsaydin eli keskushermoston runko vatsapuolella. Nämä ulottuvat keskiruumiin läpi päähän. Keskushermosto yhdistyy aivoganglioihin. Ulkoiset suvunjatkamiselimet ovat takaruumiin päässä. Koiraiden takaruumis on useimmiten tasapaksu, naarailla takaruumis on keskeltä paksumpi ja tylppäpäinen.

Pihlajaperhosella (Aporia crataegi) siipisuonet erottuvat selvästi.

Siipien kirjausten kuvauksen helpottamiseksi ne on jaettu osiin, jotka ovat tyvestä ulkoreunaan lukien tyviala, diskaaliala, postdiskaaliala ja submarginaaliala. Suonten välisiä alueita nimitetään saroiksi. Siipien reunaan kulkevat suonet ja niiden väliset sarat numeroidaan alkaen takareunasta. Siiven keskellä on tyveen liittyvien vahvojen siipisuonten ympäröimä alue, jota nimitetään keskisaraksi. Keskisarkaa rajoittaa siiven takareunaan päin mediaanisuoni, etureunaan päin subkostaalisuoni ja ulkoreunaan päin diskoidaalisuoni.[2]

Heimoja ja alaheimoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Papilionidae – ritariperhoset (Suomessa 4 lajia)
  • Pieridae – kaaliperhoset (Suomessa 16 lajia)
    • Dismorphiinae – viiriperhoset (virnaperhoset)
    • Pierinae – kaaliperhoset
    • Coliadinae – keltaperhoset
  • Lycaenidae – sinisiivet (Suomessa 27 lajia)
    • Lycaeninae – kultasiivet
    • Polyommatinae – sinisiivet
    • Theclinae – nopsasiivet
  • Nymphalidae – täpläperhoset (Suomessa 61 lajia)
  1. http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt?search_topic=TSN&search_value=117235
  2. Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7