Streets of Fire – liekehtivät kadut
| Streets of Fire – liekehtivät kadut | |
|---|---|
| Streets of Fire | |
 |
|
| Ohjaaja | Walter Hill |
| Käsikirjoittaja |
Walter Hill Larry Gross |
| Tuottaja |
Lawrence Gordon Joel Silver |
| Säveltäjä | Ry Cooder |
| Kuvaaja | Andrew Laszlo |
| Leikkaaja |
Jim Coblentz Freeman A. Davies Michael Ripps |
| Pääosat |
Michael Paré Diane Lane Willem Dafoe |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
RKO Pictures Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
1. kesäkuuta 1984 21. syyskuuta 1984 |
| Kesto | 89 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 14 500 000 dollaria |
| Tuotto | 8 089 290 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Streets of Fire – liekehtivät kadut (Streets of Fire) on vuonna 1984 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen toimintaelokuva, jonka ohjasi Walter Hill, joka myös käsikirjoitti elokuvan yhdessä Larry Grossin kanssa. Pääosassa esiintyivät Michael Paré, Diane Lane ja Willem Dafoe.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erään konsertin aikana laulaja Ellen Aimin (Diane Lane) kidnappaa "The Bombers" moottoripyöräjengin johtaja Raven Shaddock (Willem Dafoe). Ellenin manageri ja poikaystävä Billy Fish (Rick Moranis) palkkaa Ellenin entisen poikaystävän ja sotilaan Tom Codyn (Michael Paré), joka on juuri saapunut kaupunkiin tapaamaan siskoaan Revaa (Deborah Van Valkenburgh). Elleniä pidetään eräässä yökerhossa, jossa "The Bombers" pitää naista omana huvitteluna. Cody ja Billy saavat avukseen naissotilaan McCoyn pelastus operaatiota varten.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Michael Paré | … | Tom Cody |
| Diane Lane | … | Ellen Aim |
| Rick Moranis | … | Billy Fish |
| Amy Madigan | … | McCoy |
| Willem Dafoe | … | Raven Shaddock |
| Deborah Van Valkenburgh | … | Reva Cody |
| Richard Lawson | … | Ed Price |
| Rick Rossovich | … | Cooley |
| Bill Paxton | … | Clyde |
| Lee Ving | … | Greer |
Lipputulot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva tuotti hieman yli kahdeksan miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, josta 5.6 miljoonaa dollaria tuotettiin Yhdysvalloissa[1].
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voitetut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Caixa de Catalunya
- 1984 Paras naisnäyttelijä: Amy Madigan
- Kinema Junpo
- 1985 Paras vieraskielinen elokuva: Walter Hill
Ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Razzie-palkinto
- 1985 Huonoin naissivuosa: Diane Lane
Arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo kutsuu elokuvaa väkivaltaiseksi ja komeaksi urbaaniksi seikkailuksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]
Jatko-osa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvasta julkaistiin vuonna 2008 Albert Pyunin ohjaama epävirallinen jatko-osa Road to Hell.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Streets of Fire The Numbers Viitattu 21.12.2011 (englanniksi)
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0