Kihut

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Stercorarius)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Kihu” ohjaa tänne. KIHU on suomalainen kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus.
Kihut
Leveäpyrstökihu (S. pomarinus)
Leveäpyrstökihu (S. pomarinus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Kihut
Stercorariidae
Gray, 1871
Suku: Kihut
Stercorarius
Brisson, 1760
Katso myös

  Kihut Wikispeciesissä
  Kihut Commonsissa

Kihut (Stercorariidae) on rantalintujen lahkoon kuuluva heimo. Heimon kaikki lajit kuuluvat sukuun Stercorarius. Lajeja on luokittelusta riippuen 7–9, joista Suomessa on tavattu neljä. Kihut ovat keskikokoisia tai suuria lintuja, jotka viettävät suuren osan elämästään merellä.

Lajit BirdLife Suomen mukaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihut ovat sukua lokeille, kahlaajille, ruokeille ja saksinokille. Kolmessa pienemmässä lajissa, jotka kaikki pesivät ainoastaan holarktiksella, pesivillä aikuisilla on kaksi keskipyrstösulkaa ilmeisesti pidentynyt ja ainakin joillakin aikuisilla on valkoista alapuolella ja vaaleankeltaista kaulassa. Näitä piirteitä ei ole suuremmilla lajeilla, jotka elävät eteläisellä pallonpuoliskolla, lukuun ottamatta isokihua. Niinpä kihut jaetaan usein kahteen sukuun, joista vain pienet ovat suvussa Stercorarius ja suuremmat lajit on siirretty suvuksi Catharacta. Genetiikan ja väiveiden perusteella lajin sukulaisuus ilmenee parhaiten sijoittamalla kaikki yhteen sukuun,[1] Leveäpyrstökihujen ja isokihujen mitokondrio-DNA (periytyy äidiltä) on itse asiassa läheisempää sukua toisilleen kuin merikihuille tai pitkäpyrstökihuille tai eteläisen pallonpuoliskon lajeille.[2] Siten risteytymisen on täytynyt olla merkittävä tekijä pohjoisen pallonpuoliskon kihujen monimuotoisuuden evoluutiossa.

  • BirdLife Suomi: Maailman lintujen nimet (2006)
  • Hario, Martti 1985: Stercorarius-kihujen lajin- ja iänmääritys. - Lintumies 1.1985 s. 2-22. LYL.
  • Saurola, Pertti 1978: Rengaslöytöjä tiirojen ja kihujen muuttoreittien varrelta. - Lintumies 2.1978 s. 44-50. LYL.
  1. American Ornithologists' Union (2000). Forty-second supplement to the American Ornithologists' Union Check-list of North American Birds. The Auk 117(3):847–858.
  2. Cohen, Baker, Belchschmidt, Dittmann, Furness, Gerwin, Helbig, de Korte, Marshall, Palma, Peter, Ramli, Siebold, Willcox, Wilson and Zink (1997). Enigmatic phylogeny of skuas. Proc. Biol. Sci. 264(1379):181–190.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.