Metodinäytteleminen

Metodinäytteleminen tarkoittaa näyttelemisen menetelmiä, joilla pyritään vahvaan roolihenkilöön eläytymiseen ja mannerismien karsimiseen. Näyttelijät pyrkivät näillä menetelmillä kehittämään itsessään roolihenkilön ajatuksia ja tuntemuksia, jotta esitys olisi todenmukaisempi. Metodinäyttelemistä voi verrata klassisempiin näyttelemisen muotoihin, joissa näyttelijät simuloivat ajatuksia ja tunteita ulkonaisempien keinojen, kuten äänenkäytön ja ilmeiden avulla. Kaikessa metodinäyttelemisessä ei sovelleta samaa lähestymistapaa, mutta metodinäyttelemisellä viitataan usein Lee Strasbergin luomiin käytäntöihin, joiden avulla näyttelijät hyödyntävät omia tunteitaan ja muistojaan rooleissa. He käyttävät apunaan harjoituksia, jotka liittyvät tunne- ja liikemuistiin. Suuntauksen kehittäjä, amerikkalainen teatterinjohtaja Lee Strasberg opetti ryhmäänsä keskittymään luonnollisuuteen ja eläytymään rooliin omien tunteiden kautta. Venäläisen teatteriteoreetikon Konstantin Stanislavskin mukaan roolihahmon tunnetiloja tuli johtaa näyttelijän omista kokemuksista.

Alun perin teatterimaailman ilmiönä syntynyt metodinäytteleminen tuli suuren yleisön tietoisuuteen teatteriohjaajana toimineen Elia Kazanin siirryttyä elokuvaohjaajaksi. Metodinäyttelemistä teki tutuksi hänen Actors Studio -oppilaistaan etenkin Marlon Brando.

Jack Nicholson on tunnettu neuroottisista roolihahmoistaan, ja hän onkin opettanut metodinäyttelemistä.

Lee Strasbergin oppilas, näyttelijä ja näyttelyn opettaja Stella Adler kehitti oman menetelmän, jossa näyttelijän ei tarvitse hyödyntää omia kokemuksiaan, vaan mielikuvituksen avulla kuvitella hahmon olosuhteet ja tunteet kohtauksen aikana. Adlerin oppilaita olivat muun muassa Marlon Brando ja Robert De Niro.

Tunnettuja metodinäyttelijöitä ovat esimerkiksi Al Pacino, Dustin Hoffman ja Daniel Day-Lewis.

Jouko Turkan soveltamana metodi perustui emotionaalisesti ja fyysisesti raskaisiin harjoituksiin, joilla näyttelijä pyrki yhdentymään roolihahmonsa kanssa tuottaakseen mahdollisimman luonnollisen tulkinnan, jossa roolihahmon eleet ja puhetapa tulevat hänestä esiin.

James Dean käytti metodinäyttelemisen tekniikoita kaikissa tärkeimmissä elokuvissaan eli Eedenistä itään, Nuori kapinallinen ja Jättiläinen. Tähän hän sai oppia mm. ihailemaltaan Marlon Brandolta. Metodinäyttelemisessään James Dean yhdisti omat varhaiset kokemuksensa kuhunkin roolihahmoonsa.