Standardi

Standardi (normi) on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Merkittäviä ”virallisia” standardointijärjestöjä ovat kansainväliset ISO ja IEC, saksalainen DIN, eurooppalaiset CEN, Cenelec ja ETSI sekä suomalaiset SFS ja SESKO. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin. Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet). ANSI on Yhdysvaltojen virallinen edustaja ISO:ssa ja IEC:ssä. NIST on Yhdysvaltojen kauppaministeriön alainen virasto joka kehittää muun muassa mittausstandardeja.

Standardeja on käytetty hyväksi jo Kheopsin pyramidissa 4 500 vuotta sitten. (Yrjölä 1990, 8). Sähköalalla ensimmäisenä standardina pidetään Morsen aakkosjärjestelmää vuodelta 1832. (Yrjölä 1990, 11). Ensimmäinen kansallinen standardointiorganisaatio oli Britanniassa 1901 perustettu BSI (British Standards Institution). Suomessa SFS perustettiin 1924.

Standardien muotoja

Viime aikoina standardoinnissa merkittävän roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum. Lisäksi on olemassa yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä, esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja autoalan SAE.

Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti:

• standardi (ISO)
• normi (DIN)
• suositus (IEEE, ITU)
• kommenttipyyntö (IETF RFC).

De facto -standardit ovat laajalti käytettyjä määriteltyjä toteutustapoja, jotka ovat saavuttaneet standardinomaisen aseman ilman virallisen standardin statusta. Ratkaisut perustuvat ainoastaan menetelmän kehittäjän valintoihin, eivätkä laajaan eri tavoitteiden huomioimiseen kuten viralliset standardit yleensä. Tämän rinnalla ovat De jure -standardit.

Standardien merkityksestä

Standardit mahdollistavat muun muassa:

• yhteistoiminnan; systeemit ja organisaatiot (tieto, prosessit, valmistus, tuotteet ym.) voidaan liittää toisiinsa. Tämä taas mahdollistaa muun muassa erikoistumisen.
• alihankinnat yhtenä yhteistoiminnan muotona; tuotteen osat voidaan valmistaa hajautetusti, kun kaikilla on sama yhdistävä standardi käytössä.
• useampaa kuin yhtä valmistajaa voidaan käyttää tuotteen osassa.
• yhteistyökumppaneiden arvioinnin; kun mahdollisella yhteistyökumppanilla on tietty standardi, esimerkiksi laadun osalta käytössä, yhteistyökumppania voidaan arvioida ja sen toimintaa, esimerkiksi laatua ennakoida
• standardi yhdistää joukkoa toimijoita suuremmaksi, voimakkaammaksi toimijaksi.

Näiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta standardoidun tuotteen tai muun vastaavan valmistamisen yksikkökustannukset voivat alentua ja se voi saada laajemman markkinaosuuden. Tuotteen käyttäjien kannalta standardit mahdollistavat kilpailuttamisen ja toimitusvarmuuteen pyrkimisen.

Standardien merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esimerkiksi DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä.

Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.

Eri alojen standardeja ja standardointiorganisaatioita

ISO

• ISO 3103 – vakioitu tapa valmistaa teejuoma aistinvaraisiin kokeisiin
• ISO 3591 – määrittelee sarjan laseja viinin maisteluun
• ISO 8601 – numeerinen ilmaisutapa ajalle ja päivämäärälle
• ISO 9000 – sarja laadunhallintaa käsitteleviä standardeja ja ohjeita
• ISO 14000 – sarja ympäristöasioiden hallintaa käsitteleviä standardeja
• ISO/IEC 27001 – tietoturvallisuuden hallintajärjestelmän vaatimukset
• ISO 22000 – elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmän standardi
• ISO 216 – paperikokojen kansainvälinen standardi (A4 ym.)
• ISO 3166 – maakoodien standardi (Suomi on FI, FIN, Ruotsi SE, SWE jne)

IETF

• RFC – kokoelma Internet-standardeja

IEEE

• IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa
• IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (muun muassa Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring)
• IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi
• IEEE 1076, VHDL
• IEEE 1394

ITU

• E.164 – puhelinnumero
• H.264
• X.509 – varmenne

CEN

• EN 1990…1999 - Eurokoodit

Muita standardeja

• CMMI – tietojärjestelmien kehittämisen standardikokoelma
• ITIL – tietojärjestelmäpalveluiden hallinnan parhaiden käytäntöjen kokoelma
• IFRS – kansainväliset tilinpäätösstandardit
• US GAAP – Yhdysvaltain tilinpäätösstadardit
• HACCP – elintarvikealan standardi turvalliseen elintarvikkeiden käsittelyyn
• OHSAS 18001 – työterveys- ja työturvallisusjohtamisjärjestelmien vaatimusten standardi
• SFS 2487 – asiakirjan tekstin asettelun suomalainen standardi
• MIL-STD ja MIL-SPEC – Yhdysvaltain puolustusministeriön standardeja ja määrittelyjä

Konsortioita

• Unicode – kaikki maailman kielet kattava merkistöstandardi
• JEDEC – muistiteknologian standardiorganisaatio

Katso myös

• Avoin standardi
• Whitworth-kierre

Lähteet

• Erkki Yrjölä, SESKO 25 vuotta, 1990, ISBN 952-90-2421-5

Aiheesta muualla

• Mikä on standardi?
• ISO
• IEC International Electrotechnical Commission
• IEEE:n kotisivu
• CEN (Arkistoitu – Internet Archive) European Committee for Standardization
• ASTM
• SFS Suomen Standardisoimisliitto SFS
• SESKO [1]
• SFSedu SFSedu - oppilaitosportaalissa tietoa standardeista ja standardoinnista