Mustapäästäinen
Mustapäästäinen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Soricomorpha |
Heimo: | Päästäiset Soricidae |
Alaheimo: | Varsinaiset päästäiset Soricinae |
Tribus: | Soricini[3] |
Suku: | Sorex |
Laji: | isodon |
Kaksiosainen nimi | |
Sorex isodon |
|
Mustapäästäisen levinneisyys |
|
Katso myös | |
Mustapäästäinen eli korpipäästäinen (Sorex isodon) on lähinnä Pohjois-Aasiassa elävä päästäislaji. Lajia tavataan myös Suomessa, jossa se on rauhoitettu. Mustapäästäinen on läheistä sukua Kiinassa elävälle taigapäästäiselle (Sorex sinalis), jonka kanssa se luokiteltiin aiemmin samaan lajiin.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Selkäpuoleltaan mustapäästäinen on hieman tummemman ruskea kuin tavallinen metsäpäästäinen, joskus lähes musta. Sen väri vaihtelee vuodenajoittain: Talvella sekä on miltei musta, kesällä tummanruskea. Vatsapuoli on vaaleampi, harmaanruskea kesällä, mutta jopa kellanruskea talvella. Selän ja vatsan väriraja on epäselvä.[4] Muiden päästäisten tavoin mustapäästäiselläkin on pitkulainen kuono.[5] Sen voi joskus tunnistaa voimakkaasta ominaishajustaan.
Mustapäästäinen voi kasvaa jopa 8 cm pitkäksi, lisäksi hännän pituus on noin viisi senttiä, joten se on toiseksi suurin Suomessa elävistä päästäislajeista. Yksilön paino vaihtelee 10 gramman molemmin puolin.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustapäästäisen levinneisyysalue ulottuu Fennoskandiasta Venäjän ja Siperian poikki Kiinaan ja Sahalinille asti.[1] Se elää metsissä ja jokilaaksoissa.[1] Se suosii paksumultaisia alueita, josta löytyy kastematoja.[5] Suomessa lajia esiintyy maan itä- ja keskiosissa. Sitä tavataan rämeillä ja puronvarsilla ryteiköissä, mutta myös kulttuuriympäristöissä.[4]
Lisääntyminen ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mustapäästäisemo synnyttää kerralla 5–8 poikasta. Ne talvehtivat keskenkasvuisina, tulevat keväällä sukukypsiksi, lisääntyvät ja lopulta kuolevat noin puolitoistavuotiaina. Yksi kuolinsyy on hampaiden kuluminen loppuun. Ravintoon kuuluu kastematoja ja kärpäsentoukkia.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Amori, G., Henttonen, H., Stubbe, M., Samiya, R., Ariunbold, J., Buuveibaatar, V., Dorjderem, S., Monkhzul, Ts., Otgonbaatar, M., Tsogbadrakh, M. & Gankhuyag, P.: Sorex isodon IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Mustapäästäinen – Sorex isodon Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sorex (Sorex) isodon Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, s. 74. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04235-1
- ↑ a b Keskisuomalainen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Taiganäbbmus[vanhentunut linkki] SLU Artdatabanken (ruotsiksi)