Etureunasolakko
Etureunasolakko on lentokoneen siiven johto- eli etureunassa oleva laite, joka lisää siiven pinta-alaa ja siten myös nostovoimaa pienemmillä nopeuksilla. Kun koneiden massojen suureneminen aiheutti lähtö- ja laskunopeuksien suurenemisen, kehitettiin laskusiivekkeet ja etureunasolakot, jotta kyseiset nopeudet saatiin pysymään alhaisina koneen lentonopeuden kärsimättä.
Etureunasolakoiden tyyppejä ovat taitesiiveke, solasiiveke ja Krüger-laippa.
Etureunasolakot liittyvät oleellisesti koneen sakkausominaisuuksiin. Solakoiden ulosottaminen lisää nostovoimaa, lisää hieman vastusta, suurentaa sakkauskohtauskulmaa ja pienentää sakkausnopeutta.
Toisen maailmansodan aikaisessa saksalaisessa Messerschmitt Bf 109 -hävittäjässä oli automaattisesti aukevat etureunasolakot. Jyrkässä kaarrossa ym. liikkeissä siiven etureunan alipaine sai solakot aukeamaan.